Avioliiton päämäärä

Katselen valokuvaa tuntemattomasta pariskunnasta 1940-luvulla. On heidän hopeahääpäivänsä ja sitä on taidettu juhlia isosti, koska ympärillä on paljon kukka-asetelmia. Pariskunta istuu kaukana toisistaan, eri pöytien ääressä katsoen eri suuntiin, vakavina. He eivät kosketa toisiaan, heidän välillään ei näy mitään yhteyttä tai tunnetta. Silti kuva viestii paljon. Se viestii sitoutumista ja yhteenkuuluvuutta. Se on jotakin suurempaa kuin tunne. Tunteet ailahtelevat, seuraava tunne voi pyyhkäistä hetkessä pois edellisen. Tunteeseen ei voi luottaa. Päätös pitää.

Viimeisimmässä Yliopistolehdessä 04/18 on italialaisen matemaatikon Paola Elefanten loistava kolumni ”He eivät eläneet onnellisina elämänsä loppuun asti”. Kolumnissa Paola kertoo järkyttäneensä ystävänsä lounaskeskustelussa sanomalla että onnellisuus ei ole avioliiton päämäärä.  Avioliitto on itsessään päämäärä. Satujen meille luoma avioliiton päämäärä he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti on harhainen ja mahdoton. Oikea päämäärä on he elivät elämänsä yhdessä loppuun asti. Se on riittävä ja hyvä tähtäin.

Luulen että vanhan valokuvan tuntematon hopeapari on noudattanut tietämättään Paolan ohjetta. Ja eipä siihen kaiketi tuohon aikaan muuta vaihtoehtoa olisi ollutkaan. Nykyisin on.

Pitkän liiton aikana tunteet väistämättä vaihtelevat, on hyviä ja huonoja jaksoja. Elämä tuo vastoinkäymisiä, emmekä ihmisinä pysy samanlaisina, muutumme ja kehitymme, sekin tuo omat haasteensa parisuhteelle.

Kun alavilla mailla on hallan vaara, kantaa vaikeiden aikojen yli sitoutuminen, päätös pysyä yhdessä, katsoa ja elää tämäkin vaihe läpi. Sillä tavoin päästään sadun lopputulokseen: he elivät (välillä onnellisina) yhdessä elämänsä loppuun asti.

Erkki Junkkarisen Hopehääpäivänä sopii hyvin vanhan valokuvan tunnelmaan. Laulussa aikuinen lapsi tuo kukkia vanhemmilleen näiden hopeahääpäivänä, sävel on mollivoittoinen ja surumielinen te vannoitte uskollisuutta, kun hääkellot soi, sitä muuttaa ei vuodetkaan voineet, uutta voimaa syvä rakkaus loi.

Ensi vuonna mekin vietämme hopeahääpäivää. Sitten laitan Erkki Junkkarisen soimaan vinyyliltä ja lavastan vanhan valokuvan tapaisen asetelman, mihin asetumme mieheni kanssa valokuvattavaksi, pökkeinä ja vakavina, sitoutuneina elämään elämämme yhdessä. Onneksi vieläpä pääsääntöisesti onnellisina!

Tänään iltapäivällä prinssi Harry ja Meghan Markle vihitään Windorin linnan kappelissa. Toivottavasti joku kertoo avioliiton päämäärän myös heille. Kenties itse Elisabeth ja Philiph. Varsinaiset pitkän liiton kokemusasintuntijat nuorenparin lähipiiristä. Onnea Harry ja Maghan!

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s