Äitienpäivä yksin

Talvella katseltiin kalenteria ja päätettiin, että kun poika on keväällä päässyt ripille ja tulee helatorstai ja sen myötä pitkä viikonloppu, isä ja poika matkaavat kahden kesken New Yorkiin. Minä jään kissan kanssa kotia. Pahaksi onneksi samalle viikonlopulle osui äitienpäivä.

Mutta talvella asia tuntui varsin kaukaiselta, joten reteästi sanoin, että menkää vain, kyllä minä yhden äitienpäivän viihdyn itseksenikin. Kyllä on tärkeämpää että te pääsette matkalle. Asia ei nyt äitienpäivänä ihan samalta tunnu. On ikävä.

Aikaisin aamulla kissa tuli herättämään. Avasin paketin, jonka pojat olivat jättäneet äitienpäiväksi avattavaksi. Pussukasta löytyi legendaarinen Gloria-lehti heinäkuulta 1991. Mistähän olivat sen onnistuneet metsästämään? 90-luvun alussa oli lama pahimmillaan ja Gloria-lehti taas edusti luksusta ja ylellistä elämäntapaa. Vaikea yhtälö vaikeina aikoina.

Eipä hätää, lehdessä oltiin ideoitu muoti- ja lifestylejuttu kaupunkilaisrouvasta, jolla ei olekaan varaa lähteä perinteiselle kylpylälomalle etelä-Eurooppaan. Sen sijaan daami änkeää itsensä sukulaisten tykö maaseudulle viettääkseen ilmaista saunalomaa. Tikkua ristiin ei rouva eteensä laita, odottaa agronomia heinäpellolta lämmittämään saunan, kantamaan veden ja tekemään vihdan. Rouva itse lekotelee lepolassessa ja siemailee Bellinejä pinkissä uima-asussaan.

En vieläkään ole ihan varma, onko juttu kirjoitettu tosissaan vai kieli poskella. Mutta yhä se naurattaa. Vuosien varrella on joskus ollut puhetta lehtijutuista, jotka ovat jostain syystä jättäneet lähtemättömän vaikutuksen. Tämä sauna-artikkeli oli yksi niistä.

Toinen mieliinpainuva juttu oli tangokuningas Mika Pohjolasta ja hänen palvelevasta ex-vaimosta, josta sittemmin tuli itsestäkin tangokuningatar, Heidi Pakarisesta. Jutun mukaan Heidin omistautuminen miehensä palvontaan oli jotain epätodellista. Nainen suoristeli matonhapsuja, koska Mikan mielestä hapsut pitää olla aina suorassa. Aamuyöstä Heidi-rouva teki nakkipiirakoita keikalta palaavalle miehelleen. Niissäkin oli joku ihan tietty tapa, miten ne piti tehdä.

Pussukassa oli myös pojan tervehdyksellä varustettu ”Kaunein sana, äiti” -niminen pieni runokirja. Lukaisin sen heti läpi ja mieleen osui ja upposi Aisopoksen mietelmä: ”Kettu pilkkasi leijona-äitiä siitä, että tämä aina synnytti vain yhden poikasen. ”Totta”, vastasi tämä, ”mutta leijonan.”

Minullakin on vain yksi lapsi, leijona. Ja nyt kovasti ikävä!

Parahiksi äitienpäiväksi sain valmiiksi taideteoksen omasta äidistäni. Tai oikeastaan hänen muistilapuistaan. Äiti kuoli vuonna 2012 ja sairasti lähes kymmenen vuotta Parkinsonin tautia. Äidillä oli tapana kiinnittää post-it lappuja kaikkialle ja kaikkiin tavaroihin muistinsa tueksi. Äidin kuoltua veli otti laput haltuunsa. Sain ne häneltä viisikymmenvuotislahjaksi viime vuonna. Nyt tein lapuista kuvakollaasin ”Parkinson Notes”. Laitoin äidin kuvan ikkunalaudalle katsomaan taideteoksen valmistumista. Vähän niin kuin olisi vietetty äidin kanssa äitienpäiväetkoja.

Yritin myös katsoa Euroviisuja, mutta oli niin rauhallista ja hiljaista ja kaunista että kyllästyin siihen musiikinrytkeeseen. Hirveän väsyttävää kuunneltavaa! Jotenkin niin pompöösejä, isoeleisiä ja övereitä ne kaikki biisit. Ei ne jotenkin kosketa ollenkaan, niistä puuttuu aito tunne. Lempikappaleeni on tällä hetkellä Beethovenin Silence. Ihana! Kuuntelen sitä youtubesta monta kertaa päivässä.

Aamuyöstä sitten heräsin ja katsoin kännykästä, miten oli kisoissa käynyt. Israel voitti, sitä itsekin suunnitellut voittajaksi. Ajankohtainen laulu ja jotenkin uudenlainen. Toisaalta olen vähän huolissani tästä sukupuolten välisestä sodasta. On tietenkin oikeutettua naisten puolustaa oikeuksiaan ja sitä että heitä ei kohdella missään tilanteessa epäoikeudenmukaisesti ja alustavasti

Ilmassa on liikaa sukupuolten välistä vastakkainasettelua ja eripuraa, angstia. Radiosta kuulin että Yhdysvalloissa oli joku väkijoukkoon autolla-ajotragedia paljastunut tekijän viharikokseksi kohteena naiset. Porukalla oli joku oma yhdistys perustettu asian tiimoilta. Turun puukotusterroristi vihasi naisia ja kohdisti iskut naisiin. Pikku juttu Hesarissa kertoi miehestä, joka oli raiskannut yksityisstripparin ja meinannut melkein tappaa. Oli huutanut että kaikki länsimaiset naiset on huoria ja pitäisi tappaa. Kotimainen nahkahanskasarjamurhaaja, joka vangittiin tällä viikolla, on myös naisvihaaja. Tappanut mm.oman äitinsä ja kaksitoistavuotiaan tytön.

Iloisempiin aiheisiin: en viitsi lippua lipputankoon itselleni laittaa. Sen sijaan kiinnitän ruohonleikkuriin akun ja päristelen nurmikon ensi kertaa tänä keväänä. Sitten syön itsetekemääni kaalilaatikkoa puolukkasurvoksella, pakkaan kissan koppaan ja lähden takaisin kaupunkiin. Aamulla menen miesväkeä vastaan lentokentälle ja rutistan lujaa, niin että tuntuu!

Loppuun vielä isoäitiaiheinen mietelmä samasta kirjasta Helen Exleyn sanoin: ”Kestää elämäniän ennen kuin oivaltaa, ettei tiedä mitään. Siksi isoäiti ja lastenlapset tulevat niin hyvin toimeen.”

Onnellista äitienpäivää kaikille äideille ja isoäideille!

 

 

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s