Virtuaalimatkalla

Yhtenä ilta viime viikolla vein hurmaavan Armin, joka oli täyttänyt juuri seitsemän vuotta, Linnanmäelle. Olipa pyöritystä. Ei tämän ikäinen enää kestä sitä kieppumista ja heilumista. Ehkä nyt pikkuhiljaa alkavat sisäelimet olla taas paikoillaan.

Hauskin vekotin on mielestäni Linnunrata, virtuaalinen vuoristorata. Saat lasit silmille, istut junan kyytiin ja matkaat toiseen todellisuuteen. Matkavaihtoehtoja on kolme: halloween, avaruus ja mikä se kolmas nyt oli, olen jo unohtanut. Mutta käytiin kaikki läpi. Se on ihanaa! Varsinkin tunne lentämisestä. Miltä tuntuu lentää ilmojen halki, nähdä viheriöivät laaksot alhaalla? Sen kokemuksen saa virtuaalimatkalla Linnunradalla.

Virtuaalimatka tuli uudelleen mieleen, kun kävimme tapaamassa anoppia sairaalassa. Anopilla on jonkinlainen lievä aivoverenkierron häiriö ja en tiedä, onko siinä lisämausteena ns. sairaaladelirium, näin lääkäri arveli, asiaa tutkitaan.

Joka tapauksessa anoppi oli omalla virtuaalimatkalla eri aikakausissa. Sujuvasti surffaili nuoruudessaan, aikuisuuden eri vaiheissa, eri asuinpaikoissa ja mökkimaisemissa. Näki nyt jo aikuiset lapsenlapsensa pieninä ja niitä hoivasi. Ikään kuin sairaalahuoneen valkoiset seinät olisivat iso screeni, minne menneet tapahtumat, aikakaudet ja ihmiset heijastuvat. Silti hän tunnisti kyllä meidät ja vastaili tarkentaviin kysymyksiimme asiallisesti.

Ajattelin, että olisipa mukava nähdä sama mitä anoppi näki. Päästä mukaan moodiin. Olisi helpompi keskustellakin niin. Vaikutti varsin tyytyväiseltä ja onnelliselta muistoissaan matkatessaan. Ja miksipä ei olisi. Onhan se jännä kokemus päästä hetkeksi palaamaan menneisiin aikakausiin.

Eikös se joku tiedemiesten avaruudellinen aikakäsitys olekin että kaikki aikakaudet olisivat olemassa yhtäaikaa? Ehkäpä anoppi on edellä aikaansa. Ehkä me kaikki voimme joskus matkustaa aikavyöhykkeillä nappia painamalla.

Jostakin lehdestä luin ihan vähän aikaa sitten miehestä, joka on vakavasti sairas ja pyörätuolissa. Hänen on vaikea matkustaa, mutta hän on korvannut sen googlematkailemalla eri paikkoihin. Tietokoneen avulla pääsee käymään jopa museoissa ja näkee katukuvat realistisina 360-astetta kameralla. Hän sanoi matkustelevansa tällä tavoin kotoa käsin pitkillekin matkoille. Kuullosti nerokkaalta ajatukselta.

Nykytekniikalla voisi varmasti tehdä paljon pitkäaikassairaiden viihtyvyyden, hyvinvoinnin ja mielenterveyden hyväksi. Luontokokemukset voisi tuoda sairaalaan, kuunnella lintujen laulua, kulkea keväisessä metsässä virtuaalilasit silmillä, soudella tyynellä järvellä, purjehtia merellä, uida, sukeltaa, marjastaa vaikka mitä.  Tässä olisi kyllä liikeideaa jollekin pelifirmalle lähteä kehittämään.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s