Hormooni-itkut

Eihän ihmisen hormonitoiminta mikään uskon asia ole, mutta en ole siihen paljoa perustanut. Minulla ei ole mielestäni koskaan ollut mitään kuukausittaista mielialavaihtelua. En muista että murrosikäisenäkään olisin tuntemuksistani syyttänyt hormoneja. Tai ehkä huono hormonituntemus on vain huonoa itsetuntemuksesta.

Joka tapauksessa nyt 51-vuotiaana tekee mieli syyttää hormoneja vaikka mistä. Kuten esimerkiksi siitä, että tekee mieli pullaa, nukkuu huonosti, heräilee, on kuuma, pientä pränttiä ei näy, nykymusiikki on huonoa. Onneksi sentään on vielä uutistenlukijana Martti Rönkä, jotain pysyvyyttä elämässä ja presidenttikin itseä vanhempi. Sitten se on maailma sekaisin ja paha paikka, kun presidentti on nuorempi kuin minä itse! Mutta ennen kaikkea hormoneja tekee mieli syyttää siitä että on niin herkkä! Se on ihan kaikista asioista sietämättömintä!

Minä en itke helposti. Itku on pitänyt tirisyttää kuin pihka puusta. Mutta nyt minusta tuntuu, että voisin alkaa itkemään pelkästä kehoituksesta. Olkaa hyvä, käykää pöytään. Olkaa hyvä, nyt voitte itkeä. Plääh.

Minua itkettää lapset, linnut ja eläimet ylipäätään. Kevät itkettää. Pilvet. Silmut puissa.

Ilman mitään syytä. Erittäin outoa tällainen. On outoa olla itselleen niin outo. Onko tämä outous normaalia?

Vissiin tähänkin jotakin droppia olisi olemassa, mutta onhan se vaihtelua pitkässä elämässä olla välillä itselleen jotakin muuta. Mennään tällä moodilla nyt sitten.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s