Valmiina bikinikauteen?

Naistenlehtien vakioaihe keväisin on edessä häämöttävä bikinikausi ja se, kuinka vartalon saisi vielä ennen lomaa bikinikuntoon. Nyt eräässä lehdessä jutun näkökulma olikin muutettu. Älä treenaa vartaloa bikinikuntoon vaan mieltäsi. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, pue bikinit päälle, sinä kelpaat.

Mukavan raikas ajatus, vieläpä kun kyseessä on ”hyvännäköisten” lehti, heidän jotka urheilevat paljon ja pitävät huolta hyvinvoinnistaan ja ulkonäöstään muutenkin. Toisaalta heidänhän se on helppo bikinit päälle pukea. Nuoren ja nätin voi olla vaikea asettautua keski-ikäisen asemaan. En usko voivani psyykata itsestäni bikini-ihmistä. Tai se olisin niin työläs homma, että mieluummin puen halatin päälle, ja säästän henkiset voimavarani johonkin tärkeämpään.

En edes muista, milloin minulla on ollut bikinit. Ei ehkä tällä vuosituhannella. Olen ollut aina enemmän kokopuku-uikkari-ihminen. Tyyli on sen verran hätäinen, että bikineissä joutuisin aina ottamaan huomioon, ovatko ne varmasti päällä ja paikoillaan.

Vieläkin käytössä on 90-luvulla Seppälästä ostamani kokouimapuku, joka on kuin pikkumekko. Tummansininen ja valkoiset tereet. Näyttää siltä kuin olisi 30-luvulta. Mutta ehkä siinä piilee puvun ajattomuuden salaisuus. Toimii aina, joka vuosikymmenellä ja jopa -sadalla. Jopa silloin kun ”puutarha” on huonosti kitketty. Helman alle jäävät huolimattomuuden haivenet. Sinne piiloutuvat myös pienet turvotukset. Ei tarvitse vetää vatsaa sisään, eikä asennekasvattaa itseään.

Silti, pienesti kiehtoisi bikinit. Siinä on vähän samaa kuin korkokengissä. Tiedän, että ei ole minun juttuni. Minun kesäkenkäni ovat Nokian mustat pitkävartiset kumisaappaat, joiden varret on taitettu alas.  On minulla oranssitkin samanlaiset.

Itse asiassa – oliko se viime syksynä – sain merkillisen puhelinsoiton. Luulin aluksi että se on pilapuhelu. Joku halusi ostaa vanhat oranssit pitkävartiset Nokian kumisaappaat. Tyyppi oli järjestämässä näyttelyä, mihin tulisi kaikki mahdolliset eriväriset Nokian pitkävartiset, mitä ikinä on valmistettu, ja oransseja on kuulemma tosi vähän liikenteessä. Olisi halunnut ostaa ne sinne näyttelyyn, oli nähnyt kumpparit instagram-kuvassa. Yhden yön mietin, en myynyt. Toivottavasti löytivät jostakin toiset tilalle. En tiennyt tallustelevani mustikkametsässä keräilyharvinaisuudet jalassa.

Etelä-Euroopan rannoilla olen joskus nähnyt paikallisia erittäin ruskeaksipaahtuineita ja erittäin ryppyisiä vanhoja naisia ottamassa aurinkoa bikineissä, kultahelyt kaulassa ja ylisuuret aurinkolasit silmillä. Jotakin kiehtovaa siinäkin genressä on. Uhmaavaa asennetta ja piittaamattomuutta. Minä en näistä uv-säteilyvaaroista välitä, ei niitä minun aikanani ollut, joten ei ole minulle vieläkään, minä otan aurinkoa ihan niin paljon kuin huvittaa, haistakaa paska. Ja vedän, vittu, kaikki maailman kultakettingit kaulaan, jos huvittaa, oli muotia tai ei. Vanhana saa. Tehkää tilaa, tässä on mun paikka, ollut aina. Minä olen ollut aina, sinä et.

No ehkä en ole vain vielä valmis siihen. Täytyy kasvattaa itsetuntoa pari vuosikymmentä. Sitten puen bikinit, lopetan ikääntymisen vastustamisen, urheilun ja terveet elämäntavat, aloitan tupakanpolton uudelleen ja levitän rantapyyhkeeni uhmakkaasti juuri siihen, mihin haluan.

Nythän tulevaisuus alkoikin näyttäytyä verrattain mielenkiintoisena. Tuskin maltan odottaa parin vuosikymmenen päässä häämöttävää bikinikautta.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s