Not happy end

Tunneämpäri sisältää tällä hetkellä hivenen haikeutta, ripauksen katkeruutta ja aika paljon hämmennystä. Seitsemän vuotta olen työskennellyt kesäsuntiona pikkupaikkakunnalla. Mielenkiintoisia, erilaisia kesiä.

Alkuaikoina kirkonkellot soitettiin vielä kipuamalla tapuliin ja vetämällä köydestä, tai kiipeämällä vielä korkeammalle ja painamalla poljinta, joka on kellon päällä. Meni hetken aikaa oppia oikea rytmi. Mutta oli hienoa pyöräillä lauantai-iltaisin kuudeksi kirkolle, soittaa ehtookellot ja samalla ihailla komeita maisemia ja hautausmaan rauhaa kellotapulin huipulta.

Alkuun haudat peitettiin siunaustilaisuuden jälkeen käsin lapiolla. Hommaan meni kolme, neljä tuntia ja se oli raskasta. Muutenkin työ hautausmaalla oli fyysistä. Laihduin melkein kymmenen kiloa vaikka ruokavalio oli kuin tukkimiehellä. Sekin on jäänyt mieleen, kun ensimmäistä kertaa haudankaivuussa tuli pääkallo ja luut vastaan.

Ei se pelkkää pittoreskia ihanuutta ole ollut. Kännykkä saattoi pärähtää soimaan milloin vain. Otin sen mukaan aina kun menin saunaan. Muutaman kerran ukkosella kännykkä soi keskellä yötä palohälytystä. Oli saman tien hypättävä auton rattiin ja lähdettävä katsomaan, palaako. Ja kun meni ruokaostoksille paikalliseen Saleen, ihmiset tulivat juttelemaan uurnanlaskusta ja vainajista.

Tänä kesänä ei kesäsuntion pestiä ole. Tai on, mutta ei minulla. Ehkä elämä todellakin menee seitsemän vuoden sykleissä, siltä vaikuttaa.

Mutta mitä nyt? Mitä seuraavaksi?

Ryhdyin googlailemaan, mitä töitä olisi tarjolla. Oikein näppärä on sellainen duunitori.fi Siihen voi laittaa haun työtehtävänimikkeellä tai pelkästään paikkakunnan mukaan. Laitoin siihen kylän nimen ja kas: aamulehden jakajia oli hakusessa. Mielikuvitus lähti lentoon. Mikäpäs olisikaan mukavampaa kuin ajella valoisassa kesäyössä maalaismaisemassa ja pudotella lehtiä laatikoihin. Ilmoittauduin kiinnostuneeksi ja sain kutsun info-tilaisuuteen, missä kerrottaisiin työstä lisää. Menin sinne.

Muut olivat sellaisia finninaamaisia poikia ja muutama reippaan oloinen tyttö. Yksi heistä, joka istui vieressäni, kirjasi esitietolomakkeeseen syntymävuodekseen 1999.  Pohdin mielessäni, että on se kumma: nykyiset täysi-ikäiset ihmiset eivät ole eläneet ennen Suomen EU-jäsenyyttä, eivätkä markka-aikaa. Itse muistan Kekkosenkin ja Neuvostoliiton ja Bresnevin ja sen kun Tsernobyl poksahti. Vieressä istuva tyttö on ollut kaksivuotias kun New Yorkin terrori-isku tapahtui ja viisi vuotias kun oli tsunami. Kun Estonia upposi, tyttö ei ollut syntynytkään. Kaikesta päätellen minun täytyy olla dinosauruksesta seuraava.

Innostus lopahti postimies paten hommiin. Ei siksi että muut olivat niin nuoria vaan kun kuulin palkasta. Luulin että keikkasuntion työ on Suomen huonoimmin palkattu työ, mutta olin väärässä. Kyllä se on sittenkin aamulehden jakaja: 8,91 €/h + yötyölisä 0,75€. Meinasin tippua tuolilta! Siitä kun vähentää verot niin eihän tuntipalkalla saa edes tupakka-askia!

En tosin polta, mutta satun tietämään että tupakka-aski maksaa 7,10€,  koska ostin viime sunnuntaina tupakkaa. Tämä liittyi siihen pääsiäiskatastrofiin teinin kanssa. Keskustelut menivät sen verran deapeiksi, sanoin että jos hänelle tapahtuu jotakin pahaa, minä en halua elää. Parempi vaikka sairastua syöpään ja kuolla pois. Asian vakavuutta demonstroidakseni ostin askin tupakkaa. Maksoi 7,10€. Siinä vaiheessa poika sanoi, että nyt tämä menee vähän liian pitkälle, takavarikoi minulta tupakat ja vei roskiin. Tämä pienenä sivujuonteena ja takaumana edelliseen postaukseen. Oli muuten jännä tunne ostaa tupakkaa. Edellisestä kerrasta on 18 vuotta. Lopetin tupakoinnin vuonna 2000, silloin kun info-tilaisuuden tyttö täytti vuoden. Tupakat on nykyään piilossa, enkä edes tiennyt, mitä merkkejä nykyjään on. Piti kysyä myyjältä että mitä mentol-light tupakkaa on nykyisin olemassa.

Tässä sitä nyt sitten ollaan. Ei missään.

Olisi mukava, jos tähän loppuun saisi jonkun katarsiksen. Mutta ei mene elämä niin kuin antiikin kreikan tragedia. Huono käsikirjoitus, tiedä kuka laatinut. Ja pääosan esittäjäkin aika reppana. Yksi tähti tälle.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s