Paska Påsk

En ole kirjottanut kuulumisia, koska on pitänyt kerätä voimia pääsiäisen jälkeen. Olipa paska påsk. Teini ahdistui ja purki tuskansa. Henkinen oksennus pulppusi päällemme kaksi päivää ja yötä.

Jotenkin kyllä sopi teemaan, pääsiäisen kärsimysnäytelmään. Eräänlainen kotikutoinen via dolorosa. Ikioma bibliodraama. Ja täälläkin syytön ristiinnaulittiin toisten tähden: vanhempien tehtävä on ottaa lapsen tuska vastaan ja kantaakseen. Mutta kyllä on painava risti! Omat huolensa jaksaa aina kantaa, mutta toisen, oman lapsen tuska ja ahdistus on painavaa, niin paljon raskaampi taakka. Ja siihen päälle avuttomuus ja kädettömyys, miten voisin auttaa; ja syyllisyys, olenko tehnyt oikein, mitä olisi pitänyt tehdä. Meni yöunet ja voimat, henkiset ja fyysiset. Mieli teki huutaa, miksi minut hylkäsit.

Mieleen tulee Oiva Paloheimon runo Jeesus äidissä itkee. Menee näin:

Kuusivuotias poika ja äiti, huntua kantain, kirkosta kotihin käyvät, kirkosta kotihin. Päivä on pilvinen, sillä pitkänäperjantaina päivä on pilvinen.

Äitinsä kirjaa kantaa poika ja omiaan miettii.

-Äiti, hän äkkiä kysyy, onko se sama Jeesus?

-Mitenkä?

-Jouluna,äiti, muistatko, myös oli Jeesus, sellainen pieni aivan, eikä hän itkenyt yhtään, seimessä heinillä nukkui eikä itkenyt yhtään. Onko se sama Jeesus, joka on ristinpuulla, tällä tavalla äiti?

– On, hän on se sama Jeesus.

Päivä on pilvinen, sillä pitkänäperjantaina päivä on pilvinen. Äitinsä kirjaa kantaa poika ja omiaan miettii.

-Kirkossa sanottiin, äiti, se toinen Jeesus yrittitarhassa itki. Ja sitten ne sotamiehet tulivat sinne, ja sitten ne veivät hänet ja löivät nauloilla ristinpuulle, tällä tavalla, äiti. Löivät. Varmaan se koski, varmaan se kovin koski, sillä hän huusi isää ja itki. Äiti, hän itkee nytkin, kuuletko koko ajan?

-Mitenkä?  Missä itkee?

-Sinun kodallas aivan kuuluu se itku, äiti.

-Minun?

Vavahdus puistattaa äitiä niin kuin lyönti.

-Minun? Eikö se itku sitten sinulle, sinussa itke?

-Ei, se ei itke tässä. Jeesus heinillä nukkuu eikä hän itke yhtään.

Päivä on pilvinen, sillä pitkänäperjantaina päivä on pilvinen. Äitinsä kirjaa kantaa syytön, huoleton poika ja nauraa lintua, nauraa. Varpunen hyppii tiellä, hyppii. Oi, miten kevyt!

Jeesus äidissä itkee.

Mutta koitti se arki Jerusalemiinkin. Niin myös tänne. Elämä jatkuu. Kevyemmällä taakalla ja paremmalla mielellä.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s