Sattumalta salaseurassa

Näin kirjakaupan ikkunassa ilmoituksen lukupiiristä ja joutilaana päätin mennä. Se olikin varsinainen salaseura! Kaksitoista ihmistä istui ringissä sukkasillaan. Kaikilla oma ”eepos”, 780-sivuinen Ihmeiden Oppikurssi sylissään. Vieressäni istuvan miehen kirja oli tännä alleviivauksia ja posti-it lappuja. Hän oli selvästikin lukenut kirjansa useampaan kertaan ja oli jo pitkällä asian opiskelussa. Samoin muut osallistujat, he olivat vihkiytyneet asiaan, minä olin ainut nuubi.

Tajusin että ei tämä mikään tavallinen kirjakerho ole. Joku new age salaseura, mutta en kehdannut poistua, ajattelin että ei se tapa, kannattaa lähestyä tuntematonta avoimin mielin, joten istahdin paikalleni ja sain lukupiirin vetäjältä lainaksi selailukappaleen varsin mystisestä kirjasta.

Illan ideana oli, että jokainen lukee kirjasta pätkän, josta sitten keskustellaan. Olipa merkillinen kirja. Lievästi sanottuna kimuranttia tekstiä. Joku osallistujista tokaisikin ymmärtäneensä vihdoin yhden lauseen omasta tekstinpätkästään.

Kotona googlasin tietoa kirjasta selvittääkseni missä ihmeessä olin ollut. Ihmeiden oppikurssi on 70-luvulla yhdysvaltalaisen Helen Schucmanin kirjoittama teos. Hän on sanonut ettei ole kirjaa itse kirjoittanut vaan teos on syntynyt automaatiotekniikalla ja sanelijana on ollut itse Jeesus.

Wikipedian mukaan kirja tavoite on egosta vapautuminen. Kokemamme maailma on aistiharha, josta vapaudumme kirjan ohjeilla anteeksiantoon. No mikä ettei. Tarkoitus on hyvä ja kaunis. Anteeksianto ja toisten ihmisten rakastainen ovat hyviä ja tavoiteltavia asioita keinolla millä hyvänsä.

Mutta sitä kyllä mielessäni illan aikana ja jälkeenpäin ihmettelin, että miksi ihmeessä asiat pitää sanoa niin vaikeasti? Jos minä olisin maailmankaikkeuden luoja tai joku muu henkiopas niin SA-NOI-SIN A-SI-A-NI MAH-DOL-LI-SIM-MAN YK-SIN-KER-TAI-SES-TI. Mikä järki on laittaa kosmisessa merkityksessä aina hieman vajaaälyinen ihminen tankkaamaan seitsemänsataa sivua vaikeaa tekstiä, jota pitää yrittää tulkita, mitä siinä oikeastaan yritetään sanoa. Miksi ei vain sano: rakastakaa toisianne, antakaa toisillenne anteeksi, hyväksyää itsenne ja toisenne, älkää pelätkö? En uskaltanut tätä lukupiiriltä kysyä. En tiedä, olisivatko suhtautuneet kysymykseeni rakkaudellisesti.

 

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s