Keikkatyön plussat ja miinukset

Olipa hyvä juttu tämän päivän Hesarissa (20.2. A20, Keikkatalous poistaa turvaverkot).  Jutussa oli haastateltu Piilaaksossa sijaitsevan tulevaisuustutkimuksen johtajaa. Olen jo pitkään odottanut, että mediassa käsiteltäisiin yhä lisääntyvää keikkatyötä ja sen tuomia haasteita.

Jutussa oli ainoa virhe ja epäkohta se, että kyseessä ei ole tulevaisuus vaan ihan nykyaika. Yhä useampi tekee joko vapaaehtoisesti tai pakotettuna pätkätyötä erilaisin sopimuksin tai ilman. Mutta oli sopimus tai ei, keikka-& pätkätyöläinen jää vaille työterveydenhuoltoa ja palkallisia lomia. Puhumattakaan muista virkistys-, kuntoutus-, koulutus-, tutustumispäivistä ja -viikoista tai liikunta- ja lounasseteleistä ja mitä kaikkea näitä nyt vakituiselle henkilökunnalle tarjolla on. Vakituisen henkilökunta on myös työaikasäädösten puitteissa, heidän työtuntimääriään ei ylitetä, heille kuuluu määrätyt vapaapäivät.

Itse työskentelen omasta vapaasta tahdostani Töihin tarvittaessa kutsuttava -työsopimuksella. Työmäärän vaihteluväli on iso, joskus töitä on kymmenen tuntia viikossa, pisin työviikko on tainnut olla 54 tuntia. Minulle järjestely sopii, enkä elä pelkästään keikkatyötulojen varassa. Ja on mukava välillä rehkiä, välillä huilia. Mutta tietenkin on niin että siihen, milloin huilii ja milloin rehkii, ei periaatteessa voi itse paljoakaan vaikuttaa. Jos vaikka buukkaa matkan muutaman kuukauden päähän, saattaa käydä niin, että juuri silloin töitä olisikin paljon tarjolla.

Työvuorosykli on kolme viikkoa, joten työvuorot tietää kolme viikkoa eteen päin. Toisaalta niihin tulee paljon muutoksia, sairastapauksia ja muuta, jolloin töihintulopyyntö voi tulla edellisenä päivänä tai vaikka saman päivän aamuna. Mutta kuten sanottua, tämä on oma valintani, pidän järjestelmästä ja se sopii omaan elämäntilanteeseeni.

Silti en voi olla näkemättä järjestelmän aiheuttamia epäkohtia. Jos ei ole muita tulonlähteitä ja on pelkästään keikkatyön varassa, voi käydä niin, että on töissä ilman lomia vuodet ympäri. Ei ole varaa olla lomalla. Keikkatyö on erittäin matalapalkkainen ala. Lomanviettorahat pitäisi saada kasaan etukäteen, eikä loma-ajalta tietenkään tule palkkaa, joten loman jälkeen ei ole leivän päälle mitä laittaa.

Yritykset käyttävät hyväksi keikkatyön teettämisen etuja. Työntekijään ei tarvitse sitoutua. Tuttava kertoi kauppakeskuksen urheiluvälinekaupasta, missä on vain yksi vakituinen työntekijä. Kaikki muut ovat erilaisia ilmaisia työharjoittelijoita, työhöntutustumisjaksolla olevia, tukityöllistettäviä tai keikkailijoita.  Keikkailija ja pätkätyöläinen on joustava työntekijä. Hän ei perää oikeuksiaan, koska niitä ei ole. Hänellä ei ylityötunnit ylity, hän ei valita, jos haluaa tulla myös jatkossa töihin.

Tuntuu siltä, että poliitikot ja päättäjät elävät menneisyydessä ja työvoimapoliittiset päätöksen perustuvat menneiden aikojen yhteiskuntarakenteelle, jossa ihmisillä oli pysyvät ja pitkäaikaiset työpaikat. Kymmenen minuutin kikyilyt vähän ihmetyttävät, ehkä jossakin urakkahommassa kymmenen minuutin lisätyöllä on jotakin lisäarvoa.

Keikka- ja pätkätyö on tässä ja nyt elämää hyvässä ja pahassa. Uskon että tulevaisuudessa suurin osa työväestöstä on tätä osaa. Vain harvalla ja valitulla on pysyvä ja vakituinen työsopimus tulevaisuuden Suomessa ja ylipäätään länsimaisessa maailmassa.

Tulevaisuudessa sotunumero on samalla yritysrekisterinumero, sinulle maksetaan palkka laskua vastaan tehtynä työkorvauksena, pidät itse huolen eläkkeestäsi ja sairasvakuutuuksesta. Harmi vain että pätkätyöläisen tuloilla se on vaikeaa, niistä on vaikea laittaa rahaa säästöön loma, sairautta ja eläkettä varten tai lyhentää lainaa.

Nyt pitäisi sitten osata sanoa, miten sitten pitäisi tehdä? Miten yhteiskunnan ja päättäjien tulisi tähän kehitykseen puuttua? Valitettavasti en osaa sanoa. En tiedä. Tämä on jälkiteollinen työn muutoksen kolmas (vai neljäs?) aalto. Aallossa kannattaa kellua, ei sitä vastaan voi uida. Ja joku aina hukkuu aallokkoon. Jonkun annetaan hukkua.

Kustavin hautausmaalla on ensimmäisessä rivissä vanha hautamuistomerkki, jossa tuskin nähtävät kaivarrukset ”Suntiolle, Kiitos 60 vuoden palveluksesta”. Oli varmaan saanut ilmaisen hautauksen palkkioksi aherruksestaan. Kuudenkymmenen vuoden urat taitavat olla vähissä nykyaikana millä tahansa alalla. Ja ilmainen hautapaikka tuskin kovin paljon mieltä lämmittää.

 

 

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s