Never too late

Olin eilen illalla Helsigin yliopiston alumnien kirjallisuusillassa, missä kirjalijavieraana oli ihailemani Finladiavoittaja Juha Hurme. Hurme on todellinen älykkö ja lisäksi erittäin miellyttävää kuunneltavaa. Vaikka Porthanian iso luentosali oli miltei täysi, tunnelma oli kuin iltanuotiolla. Hurmeella on poikkeuksellinen kerronnan lahja. Hänen ajatuksensa ei katkea, lauseet ovat pitkiä ja silti ne eivät sisällä mitään turhaa. Voisin aloittaa jokaisen päiväni kuuntelemalla Hurmeen jutustelua. Kaiken lisäksi hän on jotenkin ”humble”, ei korota itseään muita paremmaksi, vaikka älylliseltä kapasiteetiltaan voisi kansakunnan kaapin päällä seisoa. Hurme tarvitsisi oman radio-ohjelman.

Luin joku aika sitten Juha Hurmeen haastattelunsa Annasta. Jutussa hän  kertoi kirjoittaneensa ensimmäisen kirjansa vasta 47-vuotiaana. Hurme on myös teatteriohjaaja, mutta hän ei koskaan paljastanut teatteriuraansa omille vanhemmilleen, jotka paheksuivat alaa. Vasta kun Hurmeen äiti kuoli, Juhan ollessa jo viisikymmenvuotias, hän tuli ulos teatterikaapista. Ajanjakso oli henkisesti vaikea, Hurme joutui psykoosiin, niistä tapahtumista hän on kertonut kirjan Hullu.

Vaikeiden vaiheiden jälkeen alkoi kukoistuksen ja menestyksen aika. Nyt 58-vuotiaana Juha Hurme on saanut Finlandian, ohjaa parasta aikaa esityksen Kansallisteatteriin ja saa pian esikoisensa.

Tämän aamun Hesarissa, kultturisivuilla kerrotaan itävaltalaisesta ohjaajasta Michael Hanekesta. Hän aloitti elokuvien tekemisen viisikymppisenä –nyt hän on jo 75-vuotias– ja lähes kaikki elokuvat ovat olleet arvostelumenestyksiä. Olen nähnyt yhden: ”Rakkaus” niminen elokuva kertoo vanhasta pariisilaisesta pariskunnasta. Vaimo sairastaa muistisairautta ja taantuu vuodepotilaaksi. Elokuva on kaunis, romanttinen ja traaginen. Tällä hetkellä teattereissa pyörii Haneken elokuva Happy End. Pitääpä mennä katsomaan.

Hesarin haastattelussa Haneke sanoo, että suurin ero nykyajan nuorison ja hänen oman aikansa nuorison välillä on se, että ennen nuoriso ajatteli että asiat menevät parempaan suuntaan. Nykynuoriso kokee, että asiat voivat mennä vain huonompaan suuntaan. Haneke sanoo, että mitään neuvoa ei ole. ”Ainoa vastaus on se, että koetat olla kiva läheisillesi. Se on se, mitä voit tehdä.”

Juha Hurmeelta kysyttiin myös, mitä pitäisi tehdä, miten suhtautua nykyaikaan ja sen ongelmiin. Hurme sanoi olevansa iloinen pessimisti. Hän sanoi, että kiukuttelu ja valittelu ei auta, pitää etsiä ratkaisuja. ”Puolet ihmiskunnasta on pöljiä, toinen puoli viisaita. Pitää miettiä, kummalla puolella haluaa olla.”

Viisaita sanoja.

Molemmat antavat omalla työllään myös hienon esimerkin siitä, että ura voi alkaa myös vasta keski-iässä. Kumpikin sanoi että he tarvitsivat pitkän ajan ja elämänkokemuksen tehdäkseen sen, mitä nyt tekevät, tullakseen siksi mitä ovat. Ehkä tdämä haasteellinen ja vaikea aika tarvitsee ihmisiä, joilla on elämänkokemusta ja perspektiiviä.

Tai pikemminkin: tämä aika tarvitsee kaikenikäisiä, nuoria ja vanhoja, ei-pöljällä puolella olevia.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s