Addiktiodemonit meissä

Ruokakaupan seinustalla heti kassojen jälkeen on pelikoneseinä. Hiljainen, harras rivi miehiä ja naisia on kumartuneena oman koneensa ääreen kuin alttarille näkemättä ja kuulematta ympärilleen.

Toisten addiktiota on vaikea ymmärtää. Omaansa vähän helpompi.

On vaikea käsittää, mikä vetää pakonomaiseen pelaamiseen laitteella, jonka tiedetään lopulta aina voittavan. Se on suunniteltu sellaiseksi.

Silti kiveä ei kannata heittää. Addiktio on meissä jokaisessa. Mielihyvää tuottavassa toiminnassa on kenen tahansa vaikea pysyä kohtuudessa. Helposti roiskahtaa yli.

Addiktio voi kohdentua toimintaan, joka on terveydelle vaarallista tai se voi olla näennäisesti terveellistä, mutta muuttua kohtuuttomuudessaan epäterveelliseksi. Näin voi käydä esimerkiksi himourheilussa tai ortoreksiassa, pakonomaisesta tarpeessa syödä terveellisesti.

”Terveellisiä” addiktioita ei niin herkästi havaita, pahuksuta eikä tuomita. Muistan lähipiiristä pariskunnan, joka päätyi eroon, koska mies oli aina pelaamassa golfia. Oli eroon varmaan muitakin syitä. Tätä nykyä mies ei enää golffaa, mutta himourheilee. Addiktio on vaihtunut toiseen. Välissä taisi olla myös ravipelivaihe.

Pakonomainen twiittailu. Työnarkomania. Seksiaddiktiot. Päihteet. Televisionkatselu. Facebook tai Insta. Laihduttaminen. Bulimia. Läheisriippuvuus. Vaihtoehtoja riittää mistä valita. Ota omasi.

Missä vaiheessa mielihyvää tuottava toiminta muuttuu tavasta addiktioksi? Jos on tapana joka kauppareissulla pelata yksi peli hedelmäpeliä, onko se addiktio vai tapa? Jos juo joka aamu kupin kahvia, eikä voisi kuvitella aloittavansa aamua muuten, onko se tapa vai addiktio? Lehtihaastattelussa Katariina Souri sanoi juovansa joka ilta lasin viiniä, yrittäneensä päästä tavasta, mutta lopulta hyväksyneen tilanteen ja antaneensa itselleen siihen luvan. Onko se silloin tapa vai addiktio?

Kaiketi toiminta muuttuu addiktioksi siinä vaiheessa kun toiminta aiheuttaa itselle tai muille taloudellista, terveydellistä tai sosiaalista haittaa, ja siitä tietoisena silti jatkaa kyseistä toimintaa.

Addiktiot aiheuttavat fysiologista, psyykkistä ja/tai sosiaalista riippuvuutta. Usein kyse on näiden yhdistelmistä.

Luin jostakin artikkelista, että ihminen pääsee irti addiktiosta, kun kyllästyy siihen itse. Kuullostaa helpolta, mutta pohjimmiltaan saattaa olla totta. Oma motivaatio on tärkein onnistumisen edellytys.

Minulle kävi näin vuonna 2000. Kyllästyin tupakanpolttoon tai ehkä vielä enemmän siihen tosiasiaan että olen tupakasta riippuvainen. Yhä edelleenkin ajattelen, että polttaisin, jos se ei olisi vaarallista ja siihen ei tulisi riippuvuutta. Se on toimintona kiehtovaa ja jopa funktionaalista. Lähdetään työporukalla tupakalle, poltetaan tupakat ja puidaan harmit pois. Tai oma, yksinäinen tupakkahetki  kaukaisuuteen katsellessa. Tupakka auttoi keskittymään ja rauhoittumaan.

Lopetin tupakoinnin työpaikan pikkujoulujen jälkeisenä päivänä marraskuun lopussa. Joulukuu oli yhtä kärvistelyä. En käyttänyt mitään nikotiinituotteita. Selvisin urakasta itsekeksimälläni ulkoistamistarkkailumetodilla. Eli suhtauduin itseeni kuin koe-eläimeen, jonka reaktioita tarkkailin. Ihmettelin, miten usein tupakka tulikin mieleen. Miten hiotutti, miten huonosti nukuin. Aluksi tuntui että en muuta ajatellutkaan kuin tupakkaa. Sitten joka kymmenes minuutti, kerran puolessa tunnissa, tunnissa, muutaman kerran päivässä. Kunnes eräänä päivänä tajusin, että en ollut ajatellut tupakkaa ollenkaan. Se oli mahtava fiilis. Tiesin että olin voittanut.

Tupakoinnin lopetettuani olen polttanut kahdesti. Kerran demonstroin pojalle, miten tupakkaa poltetaan. Poika oli silloin ala-asteella, ehkä viidennellä tai kuudennella ja tupakointi kiehtoi. Meillä sattui olemaan piirongin laatikossa vanha tupakka-aski. Se oli unohtunut joltakin tupakoivalta vieraalta, Camelia muistaakseni.

Sanoin pojalle, että katso, minä voin näyttää, miten tupakoidaan. Aluksi poika vastusteli ja kauhisteli, ”äiti älä, sinä voit kuolla syöpään”. Sanoin, että ei se syöpä nyt sillä tavalla yhdestä tupakasta tule. Vetäsin oikein kunnon imut keuhkoihini. Poltettuani puolet tupakasta,  päässä pyöri ja oksetti, voivotellen käperryin sängylle sikiöasentoon, siinä uikutin ja pyysin poikaa avaamaan tuuletusikkunan, että saisin raitista ilmaa. Vieläkin naureskellaan tapahtuneelle. Reaktiot olivat aidot, en mitenkään filmannut tuntemuksia. Oli vain niin tymäkkää tavaraa. Mutta performanssi toimi oivana tupakkavalistuksena, ainakin tähän asti.

Toinenkaan kokeilukerta ei mennyt ihan putkeen. Olin iltaa istumassa ystäväni kanssa, joka poltti pikkusikareita. Itse olin tuolloin viinattomalla vuodella ja kapakassa istuminen mehulasin ääressä rupesi tylsistyttämään. Lähdin ystävän seuraksi tupakkataolle ulos ja pyysin kokeeksi sikarin. Ajattelin että jotakin pahetta elämässä sentään olisi. Oi, oi, sain siitäkin jonkinasteisen nikotiinimyrkytyksen; hiotutti ja oksetti.

Tahdonvoima on hieno sana. Tahdon voimaa. Voimaa tahtomiseen. Sitä tarvitaan, kun addiktiosta rimpuilee tai jos tekee elämäntaparemonttia. Mutta siinä samalla sitä myös saa. Kun huomaa pystyvänsä, pysyvänsä päätöksessä, voima kasvaa. Mieli on lihas. Sitä voi kasvattaa.

Mutta pahus, kun kohtuullisuus on niin pirun keskinkertaista ja tylsää! Överit on parempi kuin vajarit. Mieluummin syön koko suklaalevyn kuin yhden rivin. Mieluummin juon koko pullon. Syön koko pizzan. (Nuorena meillä oli mieheni kanssa tapana tilata pizzat + yksi ”bonuspizza” jonka jaoimme. Voi taivas, että olimme sen talven jälkeen kuin talipallot! Kotipizzan pitäjä Roihuvuoressa rakensi varmasti kivilinnan meidän pizzarahoilla. Vieläkin muistan, millä intonaatiolla puhelimeen vastasi ”Kotipizza, Gustafson”. Onneksi pizzaankin lopulta kyllästyi ja paha tapa jäi.)

Mieluummin vielä vähän. Jos pelaisin hedelmäpeliä, laittaisin vielä sen yhden kolikon. Ja yhden.

Tätä se on ihmiselo. Ikuista tahdon taistoa. Kumpi voittaa, minä vai mieli? Minä määrään, miten käy.

 

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s