Vanhempainilta-allergia

Oi,oi, oi, oi! Minä en ole yhtään vanhempainiltaihminen!

Huomasin sen jo pojan ensimmäisellä luokalla ensimmäisessä koulun vanhempainillassa. Joku siellä ehdotti, että avataan luokalle tili ja aletaan kerätä rahaa. Kysyin, miksi ihmeessä? Kuulemma siksi, että luokka tarvitsee rahaa retkiin ja tutustumiskäynteihin ja opettajan joulu- ja kevätjuhlalahjoihin. Ja keräämällä rahaa luomme yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja yhteishenkeä ja samalla opetamme lapsillemme, että ei raha puussa kasva, retkirahat on tienattava yhdessä tekemällä.

Kyseenalaistamalla rahankeruun positioin itseni pois. Delogoin tehtävän miehelleni, joka onkin kiitettävästi käynyt läpi koulun vanhempainillat. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta.

Hieman kyllä ajattelin, että mitäs minä sanoin, kun lapset eivät käytännössä juurikaan osallistuneet rahantekoon, äidit leipoivat ja ostivat sitten omia kakkujaan. Kyllä minäkin korteni kekoon kannoin: ostin askartelukaupasta tiskirättejä ja kirjoitin niihin vasemmalla kädellä ”Rättiväsynyt”. Vasemmalla siksi, että näyttäisi lapsen kirjoittamalta.

Kolmannella luokalla tuli sitten mutka rahankeruu matkaan. Luokkaryhmät hajoitettiin. Syntyi ongelma, mitä tehdä myyjäisissä tienatuilla rahoilla. Onneksi joku järkevä oli touhussa mukana ja ehdotti että jaetaan rahat stipendeinä kevätjuhlassa tasan kaikille luokan oppilaille. Rahankeruu jatkui sitten alusta uusilla luokkakokoonpanoilla, OMG.

Vanhempainillassa on aina joku, joka pitää muita parempana. Tai totuushan on että kaikki ajattelevat niin itsestään, mutta joukossa on aina se yksi, joka haluaa paremmuutensa myös näyttää ja tehdä muille tiettäväksi. Sellainen vanhempi tuo heti tilaisuuden tullen – tai vaikka siihen ei tilaisuutta tulisikaan, hän sen ottaa – muiden tietoon lapsensa/perheensä erinomaisuuden.

Muistan ala-asteelta valmentaja-äidin, joka jaksoi esitelmöidä tyttärensä vaativasta kilpa-urheilusta, kilpailujen takia tyttö ei voi osallistua siihen, tähän ja tuohon. Kerran samainen äiti oli tuohduksissa, kun iltapäiväkerhossa tarjottiin pullaa. Se oli ehdoton no-no, vaikka heidän tyttärensä osaa kyllä kieltäytyä itsekin, eikä syö pullaa missään tilanteessa. Pikkutyttö näytti ihan Matti-Esko Hytöseltä pienenä. Pelkkää luuta ja nahkaa. Kävi sääliksi.

Kerran jouduin menemään vanhempainiltaan, kun mies ei päässyt. Tai oikeastaan se oli infotilaisuus yläasteelle siirtymisestä. Siellä rouva turkiksissa aloitti kysymyksensä tekemällä aluksi kuulijakunnalle selväksi, että heidän poikansa Bryan (nimi muutettu) on Eurooppa-koulusta. Sattuikin sitten niin että rouva poikineen osui samalle luokalle, ja kun ensimmäinen vanhempainilta luokan vanhempien kesken järjestettiin, joutui mies samaan ryhmään rouvan kanssa. Ryhmätyön tehtävänä oli keskustella siitä, mitä odotuksia vanhemmilla on koulun suhteen. Rouvan oli katsonut kummastuneena, kun mies sanoi, että kunhan on kivaa ja oppivat ne asiat, mitkä pitääkin, ei muita odotuksia. Rouvalla oli hieman pidempi ja vaativampi raideri mielessä.

Viime viikolla oli rippikoulun vanhempainilta. Poikkeuksellisesti lähdimme sinne molemmat. Pappi kyseli kaikilta omia rippikoulukokemuksia. Se meni vielä hyvin. Kaikki kertoivat jotakin hauskaa. Seuraava kysymys oli, mitä odotuksia ja toiveita meillä on lapsiemme suhteen.

Kysymykseen ei ehditty vastata, koska rouva Eurooppakoulusta (eri rouva kuin yläasteella) aloitti monologin perheen uskonnollisesta taustasta aluksi muistaen mainita, että puoliso on tällä hetkellä Brysselissä ja tulee perjantaina. Hän on katolinen, rouva itse on agnostikko, tai oikeastaan ateisti, mutta poika on kyllä kastettu luterilaisuuteen, mutta hänellä on sekä calvinistisia, katolilaisia että luterilaisia kummeja. Siinä kohtaa en enää saanut pidettyä suutani kiinni. Tokaisin että no sitten on ainakin asiat varman päälle! Kun ei voi olla ihan varma, minkä kirkon jäsenkorttia se Pietari taivaanporteilla kysyy.

Ei ole minusta vanhenpainilloissa kävijäksi, myönnettävä on. Positioin taas itseni pois. Entten, tentten, teelikamentten, hissun kissun, vaapulavissun, eskon saun, tiun taun.

Mutta ehkä armeijassa ei enää vanhempainiltoja olekaan. Ehkäpä nämä nyt sitten oli tässä! Tai ainakin minun osaltani oli.

 

Normaali

Yksi kommentti artikkeliin ”Vanhempainilta-allergia

  1. Haha, tosi hauska postaus! Tai oikeastaan kai tragikoominen. Vaikka itselläni ei ole lapsia, enkä siten ole joutunut vanhempainiltoihinkaan, niin jotenkin tuo kuulostaa niin tutulta siitä, mitä omat vanhempani aina purkivat kotona ala-asteemme vanhempainilloissa käytyään. 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s