Jotakin katsottavaa kaupungille

Jokapäiväiseen rutiiniin kuuluu nykyisin iltakävely, koska mies toipuu selkäleikkauksesta. Ulkoilutan miestä, kun ei ole koiraa. Kävelyreitin suhteen on kaksi vaihtoehtoa: rantareitti tai näyteikkunareitti. Rantareitti voittaa lähes aina, koska näyteikkunoissa on vähän katsottavaa.

Asiasta virisikin nostalginen muistelo menneistä paremmista ajoista, kun oli olemassa ammattikunta nimeltä somistajat ja näyteikkunat elivät kukoistuskauttaan.

Mies muisteli käyneensä  pikkupoikana näyteikkunakävelyllä Munkkiniemessä vanhempiensa kanssa. Siellä oli mm. liha- ja kalakauppa, jonka näyteikkunassa oli pääsiäisen aikaan lämmityslamppujen alla sata elävää kananpoikaa. Ei taitaisi mennä läpi viranomaisilta nykyaikana, mutta silti hieno idea!

Ennen näyteikkunoihin panostettiin. Nykyisin pienissä liikkeissä ei välttämättä oli näyteikkunoita lainkaan, pelkät teippaukset ja joku valolaite. Mikä käyttämätön potentiaali! Miten mukava olisikaan kävellä iltaisin kaupungilla, kun kivijalkaliikkeiden ikkunoissa olisi, jos ei nyt eläviä tipuja, niin asetelmia, joissa olisi päästetty mielikuvitus ja luovuus valloilleen.

Ymmärrettävää että pienillä liikkeillä on varmasti muutenkin tiukkaa ja omistajilla paljon tehtävää. Ei ole aikaa eikä resursseja jäädä pohtimaan somistusasioita. Mutta lumoavat ikkunat voisivat olla vetovoimatekijä, joka toisi lisää iltakävelijöitä ja kulkijoita kadulle. Kulkijoita, jotka eivät vain kävele liikkeen ohi, vaan pysähtyvät kohdalle katsomaan.

Ehkäpä tässä voisi olla liikeidea jollekin lavastajalle, joka haluaisi tehdä jotakin omaa tai opiskelijalle, joka haluaa lisätuloja. Samalla kadulla olevat liikkeet voisivat ”liittoutua” asian tiimoilta yhteen, palkata yhdessä lavastajan, joka tekisi koko kadunpätkälle kaikkiin ikkunoihin oman somistuksen. Ne voisivat jopa jollakin teemalla linkittyä toisiinsa. Olisi iltakävelyllä katsottavaa! Lux Helsinki on hyvä – tosin tietenkin ihan eri mittakaavan – esimerkki siitä, miten ihmiset lähtevät liikkeelle, kun on jotakin katsottavaa. Kaipaamme elämyksellisyyttä. Syytä lähteä kotoa sohvalta, netflixin ja tietokoneen ääreltä.

Jos sopivan kävelymatkan päässä olisi ostoskatu täynnä kivoja liikkeitä ja kahviloita, jos kaupat olisivat auki illalla, jos niissä olisi vaaterekkien lomassa nojatuoleja jalkalamppujen katveessa ja viherkasveja ja akvaarioita ja lintuhäkkejä ja lirittäviä suihkulähteitä, jos niissä olisi tunnelmaa, jos liikeiden valaistukseen ja äänimaailmaan olisi perehdytty, jos pukukopit olisivat tilavia, siistejä ja viihtysiä ja niiden loisteputkivalaistuksessa ei näyttäisi niin rumalta, jos käynti olisi enemmän elämys, jos liikkeiden näyteikkunat olisivat kuin teatterin lavastukset ja kaupat itsessään kuin buduaareja, jos niin olisi, valitseisimme rantareitin sijaan näyteikkunareitin, saattaisimme piipahtaa liikkeessä ja ostaa jotain harkitsematonta ja joskus jopa kallista.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s