Pakkomusiikki

Eräänä aamupäivänä olin keskikaupungilla asioilla ja nälkä yllätti. Päätin mennä kahvilaan aamupalalle. Espan Strindberg on viihtyisä ja mielestäni erityisen mukavasti sisustettu kahvila. Pidän paikoista, jotka on sisustettu monimuotoisesti, on erilaisia pöytä- ja istumapaikkoja. Joskus on kiva istua suoraselkäisesti perinteisellä, kovalla kahvilatuolilla pöydän ääressä, toisinaan pehmeän samettiloossin suojaan on turvallista kätkeytyä. Ja on pöytiintarjoilu. Asioita joita arvostan. Mutta sitten tulee se mutta. Taustamusiikki. Miksi ihmeessä kahvilassa pitää olla taustamusiikki?

Asiasta ei voi edes valittaa. Musiikki kuuluu palvelukonseptiin. Joku on sen valinnut ja suunnitellut. Tarjoiluhenkilökunnalla ei ole valtuuksia tehdä muutoksia asian suhteen. Yleensä kaiutinjärjestelmä on niin kaikenkattava ja hyvin suunniteltu, että on turha yrittää etsiä paikkaa, mihin taustamusiikki ei kuuluisi.

Sama tilanne oli itsenäisyyspäivänä ravintola Salutorgetissa. Olimme siellä kahden ystäväpariskunnan kanssa itsenäisyyspäiväillallisella. Paikka oli täysi. Salutorgetin sali on yhtenäinen ja avara, korkea, entinen pankkisali. Toisin sanoen vaikea tila äänen kannalta muutenkin. Täydessä salissa ihmisten puheesta muodostuu aikamoinen mölyävä äänimatto. Siihen päälle taustamusiikki, mistä ei kuulunut kuin basson jytke.

Kysyimme tarjoilijalta, voisiko asialle tehdä jotakin? Ottaa koko musiikki pois, vaihtaa toisen tyyppiseen, rauhallisempaan musiikkiin tai hiljentää? Tarjoilija valitteli tilannetta, hän ei voi vaihtaa musiikkia, eikä ottaa sitä pois, hän voi yrittää hieman hiljentää sitä. Harmi. Illalliskokemus olisi ollut mielyttävämpi ilman bassoa, ilman musiikkia.

Onneksi monet vaatekaupat ovat jo luopuneet taustamusiikista. Katoan nopeasti kaupasta, jossa soi musiikki. Tosin joskus pienessä kortteli K-kaupassa saattaa soida musiikki, nuoret työntekijät laittavat ämyrit täysille viihtyäkseen paremmin työssä, mutta asiakkaiden viihtyvyyttä se ei lisää. No, maitopurkin saa nopeasti haettua.

Kerran ehdotin kuntosalille, missä aina soi Radio Rock, että voisiko salilla olla vaikka kerran viikossa tiettyyn aikaan jotakin muuta musiikkia, vaikka klassista. Olisi ihan eri fiilis treenata klassisen musiikin tahdissa. Heidän asiakkaansa kuulemma haluavat treenata radio Rockin tahdissa. Vaikka olinhan minäkin heidän asiakkaansa. Nyt käyn kuntosalilla, missä ei ole ollenkaan taustamusiikkia. Sen sijaan on isot ikkunat ja kauniit maisemat. Treeni sujuu ihan huomaamatta, omiin ajatuksiin vaipuneena.

Mitä vanhemmaksi tulen, siten enemmän olen herkistynyt äänille. Ehkä kyse on jonkinlaisesta keskittymisongelmasta. Taustamelu vaikeuttaa keskittymistä, vaikeuttaa ajattelua.

Kaupungilla näkee nykyisin paljon ihmisiä vastamelukuulokkeet tai pienet korvanpit korvissa. Luulen että useassa tapauksessa ihmiset suojaavat tälla tavoin itsensä turhalta melulta ja hälinältä ja musiikilta, mitä eivät halua kuunnella. Kun laittaa omiin korvanappeihin vaikka Yle Puheen hiljalleen puhua pälättämään, ei tarvitse kuunnella kauppojen ja kahviloiden pakkomusiikkia.

Pakkoruotsista en osaa sanoa mitään, mutta pakkomusiikkia vastustan!

Ps. Siellä Salutorgetissa päätin kokeilla osteria. Olen joskus nuorempana maistanut, enkä silloin tykännyt, ajattelin että on aika kokeilla uudelleen. Tilasin ”välipalana” yhden osterin. Ei siitä tullut mitään, en saanut sitä alas suustani. Ei auttanut kun hipsiä alakerran vessaan ja sylkäistä osteri vessanpönttöön. Ei ole mun juttu!

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s