Timanttihäät

Loppiaisena oli appivanhempien timanttihääpäivä. Morsian on aika huonossa kunnossa, käytännössä liikuntakyvytön, mutta sulho on vielä varsin vetreä papparainen.

Toki kuusikymmenvuotista yhteistä taivalta täytyy juhlistaa. Anopin terveydentilasta johtuen päätimme, että juhlallisuudet järjestetään meillä. Invataksi toi ja vei päivänsankarit, minä tein ruuat anopin makuun ja hänen ohjeita noudattaen. Hesariin laitettiin onnitteluilmoitus kuvan kera ja Spotifyhin tein oman ”Timanttihäät”-kansion, mihin latasin vuoden 1958 kymmenen soitetuinta kappaletta sekä tietenkin häävalssin Uinuvalla laguunilla Olavi Virran tulkitsemana. Sitä kuunneltiin illan aikana monta kertaa. Olisipa ollut kiva tanssiakin, jos vain olisi morsiamen kunto sallinut. Lahjaksi ostimme unisex-verryttelyasun (tosin anopin piti palauttaa kauppaan, kun ei ollut mieluinen) ja onnittelukortin virkaa hoiti Timantti-arpa, josta morsiuspari voitti kymmenen euroa. Hääkakun (anopin toiveesta Fazerin Kinuskikakku) päälle laitettiin omissa häissämme ollut morsiuspari-kakkukoriste. Kaikille osallistujille – lapset ja lapsenlapset – olimme teettäneet muistoksi kopion kellastuneesta vanhasta valokuvasta, missä appivanhemmat tanssivat häävalssia. Kiva ja harvinainen kuva. Yleensä kaikki vanhat valokuvat ovat poseerauskuvia. Harvemmin näkee kuvia, jotka on otettu kohteen ollessa liikkeessä. Sellaisessa on ihan oma, autenttinen tunnelmansa.

Kaiken kaikkiaan kokonaisuutena onnistuneet kekkerit, vaikka aamulla pelkäsin pahinta. ”Nimittäin”, sanoi Spede. Mies oli aloittanut oksentamisen aamukuudelta eikä lopettanut koko päivänä. Vuorokausi siinä meni.

Olimme edellisenä iltana käyneet pienellä iltakävelyllä. Kävimme Arkitehtuurimuseossa katsomassa Lappi-aiheista näyttelyä ja paluumatkalla pysähdyimme ravintola Sea Horseen parille lasilliselle juhlistaaksemme omaa 28-vuotistapaamispäiväämme.

Nähtävästi sillä reissulla, todennäköisesti miestenvessasta, koska olimme kaikkialla muualla yhdessä, mies sai jonkun pöpön, jota oksenteli pois seuraavan vuorokauden. Sydän pamppaili miten sattuu ja verenpaineet olivat niin ja näin. Hetken aikaa mietittiin jopa päivystykseen lähtöä. Ja ehkä oltaisiin menty ellei kaikki olisi ollut aivan alkutekijöissään Timanttihäiden suhteen.

Ensimmäiseksi aamulla kauhistuin, kun huomasin että Hesarissa oli sunnuntailiite, vaikka oli lauantai. Oli pyhäpäivä. Miten en ollut tullut sitä ajatelleeksi, vaikka kaiken aikaa oli puhuttu Loppiaisesta? En ollut ostanut mitään ruokatarvikkeita. Olin suunnitellut meneväni heti aamuyhdeksältä ruokaostoksille varmistaakseni että kala on tuoretta ja hyvää.

Hetken aikaa oli paniikki ilmassa. Mies sairaana, appivanhemmat ja vieraat tulossa iltapäivällä, mistä saisin kalan ja muut? Mutta onneksi Hesarissa oli myös Stockan Herkun mainos, kauppa oli sittenkin auki.

Kaikki järjestyi lopulta parhain päin.

Mutta olipa ruljanssi!

Enää en kyllä koskaan jätä ruokatarvikkeiden ostamista samalle päivälle, kun on juhlat. Asioiden aikataulutus ei onnistunut tällä kertaa ihan nappiin.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s