Palvelutalossa

Joulunaikaan luin iltapäivälehdestä, että Ristomatti Ratia on muuttanut luksuspalvelutaloon, joka sijaitsee meren rannalla lähellä meitä. Sanoin heti miehelle että sinne muutetaan mekin heti kun vain voidaan! Minulla ei ole palvelutalossa asumista vastaan yhtään mitään. Päin vastoin.

Mielessäni jo visioin, kuinka leppoisaa ja helppoa sellainen asuminen olisi. Vähän niin kuin hotellin parhaat puolet yhdistettynä kotona asumisen parhaisiin puoliin. Hotellipuolelta tulevat palvelu, siivous ja ruoka, kotoa kodin kalusteet ja rakkaat esineet ja yksityisyys. Samalla kun muutetaan palvelutaloon, hommataan se uusi kuljetussysteemi, nimen olen unohtanut, mutta se missä 49 eurolla kuussa saa julkisen liikenteen + kaikki alle 10 kilometrin taksimatkat. Tilataan taksi palvelutalon eteen joka päivä ja huristellaan syömään, taidenäyttelyihin, visiiteille tuttujen luokse. Ah, mikä dolce vita! Ikinä en vessanpyttyä enää siivoaisi, moppaisi enkä teetä kummempaa keittelisi. Mielikuvissani olisin myös erittäin energinen, vetävännäköinen ja hoikka, ihana tuuhea harmaa tukka ja kasmirneuletakki. Sellainen niin kuin Jane Fonda nykyään.

Tänään käytiin palvelutalossa. Ei kylläkään siinä luksuspalvelutalossa, vaan ihan tavallisessa. Osallistuttiin viikkoesittelyyn, appivanhempia ajatellen. Reissusta tuli surullinen olo. Ei niinkään palvelutalosta itsestään, eikä edes siellä asuvista. Näyttivät iloisilta ja pirteiltä ja oikeastaan aika hyväkuntoisilta. Itse asiassa niin hyväkuntoisilta, että samalla tajusi että tämä juna on jo appivanhempien kohdalta ajanut ohi. Anoppi ei siellä enää selviäsi. Hän kuuluu sairaalan vuodeosastolle. Siitä tuli surullinen olo.

Eikä siellä näkynyt yhtään Jane Fondaa. Mies tunnisti kyllä monia, joitakin vanhoja asiakkaita, yhden entisen tunnetun poliitikon  ja koulukaverin äidin. Rollaattoreita oli paljon. Ja respan baarissa konjakit ja sherryt, kakkuvalikoima oli myös varsin kattava! Oli toscakakkua, kuivakakkua, laskiaispullia, pitkopullaa vaikka mitä.

Oli viherhuone. Sisä- ja ulkouima-allas. saunaosasto. Juhlasali. Kerhohuone. Kampaaja. Kaikkea.

Tutustumiskäynnille osallistui myös erittäin ärsyttävä pariskunta. Suunnittelivat muuttavansa palvelutaloon putkiremonttia pakoon. Rouva oli erityisen ärsyttävä. Puuttui jatkuvasti muiden asioihin. Kommentoi toisten kahdenvälisiä keskusteluita. Liian tuttavallinen. Juuri sellainen, joka kuvittelee olevansa porukan ilopilleri ja väriläiskä ja pitää muita epäsosiaalisina, vaikka muut vain yrittävät vältellä häntä. Sellainen ihminen löytyy joka ryhmämatkalta, valitettavasti. Kiintiöärsyttävä.

Mitä jos sellainen asukki löytyy sieltä ”minun” palvelutalosta. Joku takiaisdaami, jota sitten pitää yrittää pakoilla aina syömään mennessä, ettei vain änkeä samaan pöytään ja sehän änkeää, koska sellaiset ärsyttävät ovat juuri niitä, jotka sitten jostakin syystä tykästyvät juuri niihin, joita eniten ärsyttävät.

Voih! Minun palvelutalokuplani on särkymäisillään. Näen sen jo leijailevan korkealla käteni ulottumattomiin ja kohta poksahtavan.

 

 

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s