Melkein joulu

Myöhäinen aatonaatto.

Kinkku paistettu, imelletty perunalaatikko vielä jälkilämmöllä loimottaa, kuusi osapuilleen koristeltu, A-tikkaat siinä vieressä, ja latvatähti, se puuttuu. Sähän minulle on tärkein ja rakkain: peräisin lapsuuden kodista.

Jos joulun kanssa pelaisi räsypokkaa, mikä olisi viimeinen asia, minkä jättäisi, mistä ei voisi luopua?

Perinteistä latvatähdestä huolimatta minä jättäisin kynttilän. Olisi vaikea viettää joulua ilman kynttilää. Kaikesta muusta voisin luopua. Kuusesta, koristeista, jouluvaloista, ruuista, lauluista, lahjoista. Mutta kynttilä, jos ei olisi elävää kynttilää jouluna, kyllä tuntuisi surkealta!

Kynttilän valo on elonkipinä. Kynttilän valo on usko, toivo ja rakkaus. Ja niistä suurin on Toivo.

Toiveikasta huomenta.

Rakkauden täyteistä Joulua.

Uskomattoman Hyvää Uutta Vuotta.

Olkoon Voima & Valo kanssanne,

 

terveisin,  mrsMiddleage

 

ps. Taidan jäädä tauolle. Keräilen voimia. Palaan asiaan kun jaksan/asiaa.

 

 

 

 

 

Normaali

Ollaan vain ihmisiä

Tämän päivän Hesarissa on juttu Aleksista, joka odottaa vauvaa. Aleksi on alkujaan tyttö, mutta sukupuolenkorjausoperaation jälkeen mies ja nyt raskaana. Ensimmäistä kertaa Suomessa mies odottaa lasta.

Aluksi ajattelin, että kyllä on nämä sukupuoliasiat nykyään monimutkaisia ja ongelmallisia.  Ja aiheuttavat paljon monenlaista mielipahaa. Sitten mieleeni tuli ratkaisu: miksi ylipäätään määritämme sukupuolen? Miksi on niin tärkeää luokitella ihmiset miehiksi ja naisiksi? Ollaan vain ihmisiä. Jos lopettaisimme sukupuolen määrittämisen, jokainen saisi olla mitä on, ja mennä naimisiin toisensa kanssa, ilman muiden jupinoita.

Tyttöyttä ja poikuutta ei silti tarvitsisi lopettaa. Eikä naisellisuutta tai miehekkyyttä. Saat olla naisellinen, saat olla miehekäs, riippumatta syntymäsukupuolesta.

Ainoa ongelma on uimahalli ja julkiset saunat. Ne ei kyllä toimi ilman mies/naisjakoa. En halua saunoa alasti tuntemattoman miehen kanssa, joka ulkoisesta miehisyydestään huolimatta kokee olevansa nainen, ja tulee siksi naisten saunaan. Ei hyvä.

 

Normaali

Viidenpenninvillitys & henkinen harrikka

Sanoisin että kyseessä on viidenkympinvillitys, mutta ”oireet” ovat niin pienet, että taitaa jäädä viidenpenninvillitykseksi.

Olen elänyt koko elämäni kiltisti ja niin kuin pitää. Viime aikoina ote on alkanut livetä.

Itsenäisyyspäivän jälkeisenä päivänä sain poliisilta  varoituskirjeen; kaksi sakkoa vuoden aikana ( no  todellisuudessa ne molemmat on yhden kuukauden ajalta. Taisin ajaa 44 km/h Olympialaiturin kohdalla Helsingissä, rajoitus 40, ja vastaavan tyyppinen tapaus Raisiossa, olisi pitänyt ajaa kai 50, ajoin 57).  Siis varsinainen tapanikansa. hirveä ajoyökkäri.  Tteippasin trafi-kirjeen auton kojelautaan, muistuttaa siinä joka kerta,  kun autoni käynnistän, että saattaa olla viimeinen kerta kun käynnistän.

Jos saan vielä yhden vuoden aikana, tai kaksi kahden vuoden aikana, tulee ajokielto. Sellaisen kirjeen sain viranomaisilta. Itsenäisyyspäivän jälkeen.

Sen sijaan en saanut koskaan Valtioneuvoston hyvää Suomi 100- syntymäpäiväonnittelua, joka lähetettiin kaikille suomalaisille!

Heti seuraavana päivänä  soitin DNA:lle ja vaihdoin liittymää. Syyksi sanoin sen mikä se oli, en saanut viestiä.

Olen myös avannut joulukalenteriluukkuja etukäteen. Ensi kerran elämässä!

Ja viimeisin: pääsin siivellä oopperaan. En ole oopperan ystävä, tunnustan. En tykkää siitä laulutavasta, joutavia tarinoita ja se paras – orkesteri – piilotetaan sinne alakannelle, en ymmärrä koko sceneä.  Mutta väliaikatarjoilut! Ne olivat hyvät ja runsaat ja ilmaiset! Nautittiin ja lähdettiin, puolivälissä, kotiin.

Aikuinen voi. Aikuinen voi sanoa, ja tehdä sen mitä haluaa. Muiden mieliksi pitää olla enää harvoin mitään.

Thank God there is adultness!

Nahkatakkia ei ole, mutta henkinen harrikka on alla! I’am so rebell! Be, you, too.

 

Normaali

Mitä jos työ sairastuttaa?

Meidän suvussa on ollut tapana,  että työ ei aiheuta ihmiselle mitään pahaa, pelkästään hyvää. Mitä enemmän työtä teet, sitä hyvempi olo ja paremmin menee. Siihen minut on kasvatettu – ja niin olen elänyt viisikymmenvuotisen elämäni-  iloiten ja nauttien työstä.

Isäni teki paljon työtä. Kerran murrosiän voimaintunnossa kyseenalaistin hänen elämäntapansa sanomalla, etteikö työ ole synti, jos ei jää aikaa perheelle? Isä ei oikein ymmärtänyt. Luulen, että sanomalla työtä synniksi loukkasin häntä enemmän kuin mitenkään muuten olisin kyennyt. Silti olen yhä samaa mieltä.

Työperäinen sairaus lienee ihmiskunnan historiassa pääasiallinen kuolinsyy? Aspesti on ollut muistaakseni edellinen kohun aihe. Ylipäätään fyysisesti raskas työ on sairastuttanut ja kuolottanut. Nykyisin kuollaan enemmän vanhuuteen tai vanhuuden sairauksiin. Työ ei välttämättä ole ollut sairauttavaa.

Olen sulkenut korvani heitä, jotka ovat jääneet pois, ja mennessään mumisseet sisäilmaongelmista. Olen ajattellut, että en ole heitä. Olen vahvempi. Meidän suvussa kestetään. Ei kitistä.

Nyt ihmettelen itseäni, atooppista ihottumaa joka ryöpsähtää. Rupisia taipeita. Hengitystä joka ei kulje,  silmäluomet, jotka turpoavat  ja kutisevat, kutittaa kaulasta, selästä, rintojen alta, sydämessä tuntuu, tukkoiset korvat  ja pahin – ajatus ei kulje – kuin ameeba olisi vallannut minut ja aivoni.

Totaalinen väsymys, sellainen joka lamauttaa ihmisen sängynpohjalle, vaikka kello on vasta kolme iltapäivällä. En enää lenkkeile, en enää tee mitään, kun en jaksa ja pysty. Nukun, syön. Jaksoin vielä kaksi kuukautta sitten ”normaalia elämää”; kävin lenkillä, kuntosalilla, siivosin, olin läsnä kotona,  mikään muu ei ole elämässäni muuttunut, paitsi työpaikka ja -frekvenssi.

Töissä on sisäilmaongelma. Ja se myrkyttää minut.

Vaihtoehdot ovat olemattomat. En kuuluu työterveyshoidon piiriin. Joten en voi saada siirtoa, en sairaslomaa, en edes tutkimusta siitä, mistä on kysymys.

Sisäilma-asiantuntijat ovat näissä asioissa ymmällään, minusta kaikki on päivänselvää.

Rakennus, joka on tehty perustukseltaa ns. rossipohjaiseksi eli maalattiaiseksi, sitä ei saa muuttaa sisätilaksi, eristää, laittaa lattiaa. Sulamisvesi ei pääse pois. Vesi, jonka olisi kuullut päästä maahaan, jää rakenteisiin. Siinä itää ja elää, muhii sienet ja homeet.

Sanoisin, että isossa osassa Suomen homeongelmaisista tiloista tämä on syy:  maapohjainen kellaritila on tehty lämpimäksi sisätilaksi.

Mielelläni olen väärässä. Mielelläni kuulen asiantuntijanäkemyksen, joka puoltaa maapohjaisen kylmän tilan tekemistä sisätilaksi, ja olen väärässä.

Olisin niin mielelläni väärässä.

Edes tämän ainoan kerran elämässäni.

 

Normaali

Valmiina itsenäisyyspäivään

Viimeiset kuusi vuotta olen ollut töissä itsenäisyyspäivänä, mutta tänä vuonna en ole. Sekös tuntuu hyvältä, vielä kun on nämä satavuotissysteemit. Eilen tempauduin tunnelmaan ja aloin suunnitella, miten päivän vietän.

Suomen liput, kaksi kappaletta, on jo aseteltu paikoilleen: toinen ikkunalle, toinen kahvipöytään. Sinivalkoiset juhlakynttilät ovat sytyttämistä vaille valmiit, ja äidin vanha kansallispuku nostettu esiin. Aion pukea sen päälleni. Mainostoimistoaikoina minun oli tapana pukea se päälleni töihin itsenäisyyspäivän aattona. Sen jälkeen puku on roikkunut käyttämättä kaapissa. Ajattelin tuunata sitä vähän modernimmaksi versioksi laittamalla jalkaani valkoiset legginsit ja Karhun siniset lenkkarit. Harmittaa että en ostanut tuohesta tehtyä iltalaukkua. Näin sellaisen syksyllä pop-up kaupassa. Tuohilaukku sopisi hyvin kansallispuvun kanssa.

Pukeudun kansallispukuun jo tänä iltana ja menen kello yhdeksäksi lähimpään karaokekuppilaan. Lehdessä luki että karaokepaikoissa lauletaan iltayhdeksältä Kuoppamäen Sininen ja valkoinen, Kari Tapion Olen suomalainen ja Maamme-laulu. Aion osallistua.

Jo eilen kävin hakemassa Stockmannilta Suomi 100 -leivoksia, kolme erilaista. Kakkukahvit juodaan tänään iltapäivällä. Lehdessä luki että se on suositus. Tänään iltapäivällä kello 14 kaikki juovat kahvit. Tosin meillä juodaan kahvit vähän myöhemmin, koska kello 14 olen kahdeksanvuotissyntymäpäivillä.

Itsenäisyyspäivän aamuksi olen ostanut paistovalmiit karjalanpiirakat. Paistan ne aamupalaksi munavoin kanssa nautittavaksi. Päiväkävelyn  voisi tehdä Kasarmintorille katsastamaan uutta Valon tuoja -patsasta tai sitten Hietaniemen sankarihaudalle.

Marskin Vorschmack on ostettu ruuaksi. Se on kätevää ja herkullista. Valmiina säilykepurkissa. Jälkiruuaksi leipäjuustoa ja lakkahilloa.

Presidentin itsenäisyyspäivävastaanotto katsotaan kotisohvalta, tietenkin! Sitä varten on ostettu kotimaisia juustoja, Väinö valkohomejuustoa (Väinö oli myös edesmenneen isäni nimi) ja Valion Juhlajuustoa ja hapanta perinteistä ruisleipää.  Veikkaan että rouva Jenni Haukio pukeutuu myös kansallispukuun. Ja lopuksi, iltakymmenltä huomenna kiivetään Tähtitorninmäelle katsomaan ilotulitus. Näin on tarkoitus.

Yritin myös järjestää sinistä juhlavalaistusta olohuoneen ikkunan taakse, mutta se ei oikein onnistunut. Vielä. Tässä on vielä aikaa tämä aamupäivä paneutua valaistusasiaan.  Jos kerran Colosseum, Riion Kristus-patsas ja Saana-tunturi valaistaan siniseksi niin kyllä  pitäisi oma kotikin siniseksi saada!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

ps. Musiikki meinasi unohtua. Pitää kaivaa esiin vanha cd missä suomalaisuuden perussävelet. Syvä iskumme on, viha voittamaton, ei armoa, ei kotimaata… jne

Normaali

Päiväpeti

Onpa ollut haipakkaa. Työtä on ollut enemmän kuin haluaisi, melkeinpä enemmän kuin kykenee. Kotona en ole juuri hereillä ollut, ja välillä on ollut väsymyksestä epätoivoinen olo.

Niinpä tuntuu mukavalta, kun juuri tänään -kun taivaalta sataa slushia – työpäivä oli  poikkeuksellisen tynkä: aamuseitsemästä yhteentoista. Tulin kaupan kautta kotiin. Sää oli niin huono, että edes vakiokerjäläinen ei ollut ruokakaupan oven suussa.

Kotona laitoin bolognese-kastikkeen porisemaan.

Avasin joulukalenterin ensimmäisen luukun. Siellä oli pikkuputeli Vervein Eau de Toilettea. Vervein on suosikkiyrttini. Tämäpä sattui sopivasti. Aion viettää luxusloppupäivän.

Ja sitten. Sitten menin kylpyyn, laitoin kylpyveteen mineraalisuolaa ja teatree-tippoja. Iho on huonossa kunnossa, atooppinen iho, ja luulen tämän itsekehittämäni kylpymikstuuran auttavan.

Keräsin kaikki lukemattomat lehdet sängyn viereen pöydälle, ison mukin teetä. Nukahdin pitkille kauneusunille, heräsin kun pesukone piippasi että ohjelma on suoritettu.

Aion viettää koko päivän sängyssä. Katson elokuvia tietokoneelta, söisin suklaata jos olisi. Onneksi on lakuja.

Ulkona ropisee. Ei haittaa. Minun ei tarvitse lähteä minnekään. Voin olla vain tässä. Ihana levätä.

Normaali