Aikuinen vai lapsi

Ystäväni tuntee hyvin viimeisimmät terveystrendit. Olen vuosien varrella saanut häneltä paljon hyviä vinkkejä. Viime viikolla tuli kriisi. Olimme jutelleet muutamaan otteeseen puhelimessa samasta aiheesta. Ystäväni oli esitelmöinyt probiooteista. En tainnut oikein lämmetä, koska lopulta ystävä tokaisi turhautuneena ”mä kuulen sun äänestä, että sulla ei ole aikomustakaan hankkia niitä!”

Oikeassa oli, ei olekaan. Vastasin yhtä turhautuneena:  ”Joka kerta (liioittelua) kun me jutellaan, on joku uusi juttu, mitä pitäisi kokeilla. Mulla on peltiboxi täynnä syömättömiä ravintolisiä. Syön ne ensin.”

Oikeasti kysymys ei tainnut olla probiooteista vaan asetelmasta, missä ystäväni oli neuvova/käskevä aikuinen, minä lapsi, jonka rooli on joko totella tai kiukutella. Miksi?  Miksi minä yleensä, tai ehkä jopa aina, olen lapsi? Johtuuko se siitä että olen  lapsuusperheen kuopus, onko siksi lapsirooli luonteva? Vai onko kyse itsetunnosta, miellyttämisen halusta, mistä? Onko ihminen perusasetukseltaan jompi kumpi ja jos kohtaa vastakohdan, ottaa luontevasti oman roolinsa? En tiedä. En todellakaan tiedä.

Mutta sen tiedän että tilanne raukeaa vain jos ei suostu omaan rooliinsa, lapsi lopettaa tottelemisen/kiukuttelemisen ja aikuinen komentelun ja besserwisseröinnin. Se on tietenkin vaikeaa, silloin pitää opetella pois totutusta käyttäytymismallista, jonka juuret taitavat olla varsin syvällä selkärangassa.

Ystävälle tiedoksi: olen jo googlannut probiooteista. Silti: ensin syön peltiboxin tyhjäksi.

 

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s