Etiketti toteuttaa toiveen

Olen niitä ihmisiä, jotka valitsevat viinin etiketin mukaan. Vieläkin olen ystäväpiirissä vitsin aihe, kun 90-luvun alussa lempiviinini oli Chateau de Turku. Siinä minua ei lumonut etiketti, johon oli piirretty Turunlinna, vaan nätti pullo. Pullossa oli pittoreski kaislapunos ympärillä.

Mutta ette kyllä ikinä arvaa: toteutan toiveita viinipullojen etiketeillä, ja se toimii. Näin se menee.

Vuosikymmenen vaihteessa haaveenani oli pieni takapihakanala. Mökillä on kirjahyllyn pätkä, jonka reunalle kiinnitän kuvia asioista, joista haaveilen ja joiden toivon toteutuvan. Olin laittanut hyllylle kanojen kuvia.

Piuhat on pitkät. Tajusin että minähän ostan aina Alkosta kanaviiniä. Punaviiniä, jonka etiketissä on kanan kuva, nimeä en enää muista. Toiveeni oli siis toteutettu, mutta ”väärällä” tavalla, viinin muodossa. Tein heti asian havaittuani korjausliikkeen ja siirryin kukkaviiniin. Eipä aikaakaan, kun kanat tulivat elämääni oikeassa muodossa eli eläiminä.  Harjoittelupaikan kanttori sanoi, että hänen pihakanalansa on paisunut liian suureksi. Hän voisi antaa minulle kanoja ja kukon. Toiveeni toteutui, sai kanalan!

Seuraava haave oli aasi. Laitoin aasin kuvan hyllylle,  ja pian löysin aasiviinin Alkosta. Lopetin aasiviinin juonnin ja kas, aaseja alkoi ilmaantua elämääni. Onneksi ei oikeassa muodossa, koska tästä asiasta oltiin keskusteltu perheen kanssa, eikä aasi-innostukselle löytynyt vastakaikua. Aasitaulu löytyi olohuoneen maton alta. Se on peräisin lapsuudenkodistani ja olin laittanut taulun maton alle suoristumaan  ja unohtanut sen olemassa olon tyystin. Löysin myös ensimmäiseltä ulkomaanmatkaltani lapsena ostamani marmorisen aasin ja pienen pronssiaasin, jonka kyljessä lukee Arizona. Lapsen lelukorista löytyi pehmoaasi, en tiedä kuka ostanut ja milloin. Välillä tunnen itsenikin aasiksi.

Viimeisin etikettitapaus on pöllö. Pöllönpöntön olin saanut syntymäpäivälahjaksi vai oliko se äitienpäivälahjaksi, mutta ei siihen pöllö muuta millään. Johtuisiko siitä että pönttö on ihan pihapiirissä, tuskin sellainen metsäneläin pihalle tahtoo. Mutta halusin sen siihen, että voisin keittiön ikkunasta tarkkailla pöllöä.

Alkosta löysin pöllöviiniä. Ostin sitä evääksi pikkujouluihin. Pahan makuista oli. Näin pöllöunen: pelastin pöllöperhettä, joka oli saarroksissa kuuman asfaltin ympäröimänä. Naapuri nauroi ivallisesti ja minä huusin sille naapurille että painu sinä helvettiin siitä! Olin tosi vihainen, että se ei ymmärtänyt pöllön hätää.

Ja kas, eipä mennyt aikaakaan, kun illalla pihalta kuului närhen kummallista ääntelyä. Mentiin katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Helmipöllö istui puussa.

Nyt olen ajatellut mennä Alkoon katsomaan, josko siellä olisi lottorivi tai jotain numeroviiniä. Muistaakseni ainakin sellainen viini kuin 46 on, mutta tarvittaisiin seitsemän numeroa.

Ja toisaalta, joinhan minä aika paljon sitä Turunlinna viiniä, enkä mitään linnaa ole tullut. Että ihan aukoton metodi tämä ei ole, mutta kokeilemisen arvoinen!

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s