#metoo -kampanja

Aamun aviisi kertoi jälleen seksiskandaalista. Tällä kertaa syytöksen alla on Kevin Spacy, joka lehden mukaan on vuonna 1986 ahdistellut 14-vuotiasta tyttöä. House of cardsin jatko lopetetaan.

Asia sinänsä on hyvä. Seksuaalinen ahdistelu on tuomittavaa ja tässä suhteessa miesten sovinistinen ja naista alentava käytös on kaikilta osin loputtava.

Mutta, sitten tulee iso mutta.

Ihmettelen, että miten meistä itsestämme on tullut syyttäjiä, tuomitsijoita ja rangaistuslaitos. Eikö yleensä rikoksesta tuomita rangaistus oikeuslaitoksessa? Nyt rangaistus annetaan siviilissä, työpaikoilla ja julkisuudessa. Tässä on tapahtumassa vääryys. Ei niin saa tehdä.

Veikkaanpa että monen miehen puntti tutisee tällä hetkellä. Hetkenä minä hyvänsä voi nousta esille ja julkisuuteen vuonna yksjakaks juovuspäissä pikkujouluissa tapahtunut ylilyönti. Ja niksjanaks menetät maineesi ja työsi tällä hetkellä ja jatkossa. Todellinen elinkautinen napsahtaa äkkiä.

30 vuotta sitten maailma oli aika erilainen kuin nyt. Suomi myös. Ja miesten käytös oli erityisesti erilaista kuin nyt. Muistan itsekin todistaneeni muutamia ei niin kovin mairittelevia tapauksia.

Esimerkiksi eräässä palaverissa ison makeisfirman miespomo sanoi nuorelle naiskolleegalleen, joka yritti sanoa oman mielipiteensä asiaan, että ”ole sinä kuule ihan hiljaa vain siinä ja nättinä”. Suut loksahti kaikilta auki, mutta ei meistä kukaan asiaan puuttunut. Olisi pitänyt puolustaa naista, ikäistäni, pöydän toisella puolella. Se olisi voinut olla minä, jolle niin sanottiin. Tai se tapaus, kun oli ravintolalakko ja meidät kauppaopiston tytöt ja pojat oli värvätty tuuraamaan ison hotelliketjun ravintolapalveluissa. Lakon jälkeisessä kiitosjuhlan jatkoilla eräs vanhempi miesjohtaja kippasi vuoteelle ja yritti tosissaan. Pistin hanttiin ja joku tuli avuksi. Ei siinä mitään ehtinyt käydä. Suutuin vain. Ja bileet jatkui. Tai se kun olin vielä nuorempi ja muotia oli sellaiset jumpsuitit. Minulla oli muodikas punainen kokohaalari, alla ensimmäiset rintsikat. Sukulaisia oli kylässä ja yhtäkkiä kaikkien nähden sukulaissetä kiskaisi vetoketjun alas ja nauraa hohotti. Kyllä hävetti. Vieläkin hävettää. Mutta ei siihen kukaan mitään sanonut. Ehkä se tuli niin yllättäen kaikille se tilanne. Sellaista se oli silloin. En minä näistä tapauksista kenenkään päätä vadille vaadi.

Onneksi nyt on toisenlaiset ajat, eikä tuollainen käytös enää ole mahdollista. Silti, rangaistukset antaa oikeuslaitos, ei someyleisö, ei media, eikä syytettyjen nykyiset työpaikat.

Vaikka meille ei oltu reiluja, meidän ei pidä alentua olemaan epäreiluja heille. Näytetään että me osaamme hoitaa asiat paremmin.

Normaali

Yksi kommentti artikkeliin ”#metoo -kampanja

  1. Paula Rosti sanoo:

    #metoo Nyt olen kyllä aika eri mieltä. Kyllähän tällainen käytös on nykyisin mahdollista, joka päivä. Eikö suuri osa esille tulleistakin jutuista ole kuitenkin ihan viimevuosilta. Ja eiliseltä varmasti käytännössä. Vanhoista on vaan helpompi puhua.

    Minusta näistä PITÄÄ puhua, jotta homma saadaan loppumaan. Sukupuoleen katsomatta. Paras pelote lienee tosiaan ilmitulon pelko. Känniin ei voi sikamaisuuksissa vedota.

    Se on totta, että jotkut joutuvat nyt isolla volyymilla sijaiskärsijöiksi toistenkin törkeydestä, mutta niin makaat kuin petaat. Kohtuuttomuutta ja armottomuutta en
    kannata tässäkään asiassa.

    PS eihän oikeuslaitos tai muu virkakoneisto ole tehnyt mitään tämän asian ehkäisemiseksi tai lopettamiseksi. Ehkä sielläkin herätään nyt, kun asiasta syntyy keskustelua. P

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s