Avulias myyjä

Yritin ostaa anopille talvitakin. Sininen toppis oli haussa, mutta en onnistunut löytämään mieleistä, olivat liian tummia ja kokokin oli väärä. Onneksi kaupoissa on nykyisin palautusmahdollisuus. Tällaisissa tilanteissa, kun henkilö ei itse pääse kauppaan, on kätevä, kun voi ostaa vaatteita kotiin sovitettavaksi ja palauttaa epämieluisat takaisin kauppaan. Ei maksa kun oman vaivan. Käly saa nyt jatkaa anopin takkiprojektia.

Olin takkien palautuskeikalla kaupungilla ja kun sain ne takaisin kauppoihin ja rahat tilille, päätin poiketa Cos’iin katsomaan, löytyisikö sieltä siisti ja mukava paita itselleni. Sielläpä oli palveleva ja osaava ihminen pukukopilla! Toivottavasti provisiopalkalla. Nainen paikallaan, totisesti. Solmiessaan kaulaani paidan huivikaulusta kertoi rakastavansa ihmisten pukemista ja heille vaatteiden etsimistä.  Eikä mikään nuori pimatsu vaan keski-ikäinen nainen, jonka sanaan uskoo voivansa luottaa.

Ensin katsoimme, mitä olin valinnut itselleni sovitettavaksi. ”Heti kun näin sinut, huomasin että sinulla on vyötärö ja jostain syystä peität sen, ei kannata. Ja suosi avoimempia kaula-aukkoja. ” Myyjä otti minut päättäväisesti hallintaansa, enkä voinut kuin antautua johdateltavaksi. Koppiin alkoi tulla minulle sopivaa uudenlaista vaatetta.

Onhan se mukava, että joku päivittää vaatetuksen. Helposti ostaa aina samanlaista. (Toisaalta eikö sellaisesta ihmisestä sanota, että hän on löytänyt tyylinsä?)

Iän karttuessa karttuvat myös ongelmakohdat. Nuorena voi laittaa päällensä mitä tahansa ja aina näyttää hyvältä. Nyt ei ole ollenkaan niin. Pitää katsoa tarkoin, mitä päällensä laittaa, ettei näytä geriatriapissikseltä tai toiselta ääripäältä – Tädiltä. On paksuuntunutta vyötäröä, litteää takapuolta, allit, emännän niska, löysää leuan alla, roikkuvaa tissiä, you name it! Näitä epämieluisia muodonmuutoksia täytyy peitellä. Ja kun löytää vaatteen, joka peittää kaikki edellä mainitut ongelmat, sekä niiden lisäksi ei kutita, kiristä eikä hiosta, huomaa pukeutuneensa halattiin, joka kelpaisi äärimuslimillekin.

En ole ikinä käyttänyt vyötä. Joku aikaa sitten tuskailin tippuvien housujen takia ja silloin työkaveri muistutti, että on olemassa sellainen vaatekappale kuin vyö ja se on tarkoitettu sitä varten, että housut pysyvät jalassa. En ollut muistanut sellaisen kapistuksen olemassa oloakaan.

Isot rinnat ja vyö eivät toimi. Vyö korostaa rintoja. Ellei sitten halua sellaista efektiä. Minä en. Mutta toisaalta, kun katsoin itseäni myyjän silmin, niin ei se kapea vyö ehkä sitten ehkä olisikaan hullumpi, en tiedä, menin niin sekaisin niistä kaikista uusista pukeutumisideoista, etten tiedä.

Tällä samalla taktiikalla varmaan myydään vanhuksille tarpeettomia kattoremontteja ja horminkorjauksia, obligaatioita ja golfosakkeita. Pikkuisen kun kehutaan ja innostetaan, on vaikea vastustaa.

Ostin myyjän suositteleman mekon ja paidan, mutta en sitä toista, missä oli huivikaulus, ja itse valitsemani collagehalatin. Sanoin että en näytä sitä ollenkaan hänelle, hän ei sitä hyväksyisi, kun siinä ei ole vyötäröä, mutta ostan sen kuitenkin.

Nyt, kun kirjoitan tätä,  se ihana pehmeä ylisuuri collagemekko on päällä. Myyjän suosittelemia vaatteita en ole vielä uskaltanut ottaa pussista. Mitähän tässä nyt tuli tehtyä? Miltähän minä näytän niissä kotona, kun myyjä ei ole kehumassa?

 

Jk.  Rohkaistuin kokeilemaan mekkoa kotioloissa vyön kanssa sekä uutta paitaa. Hyvältä näyttivät! Kiitos ammattinsa osaavalle myyjälle! Tulen toistekin.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s