Huonot tuulet

En tiedä, mitä mahtavat taivaan tähtikartat minulle sanoa, mutta tuntuu siltä, että ihan paras mahdollinen flow ei ole päällä. On jotenkin vääräviritteinen ajanjakso. Lähinnä töppään ja epäonnistun.

Ensinnäkin vanha tuttu Mynämäen poliisi lähetti jälleen rikesakkokirjeen. Nopeus oli 57 km/h, rajoitus 50 km. Ylitys maksoi 170 euroa. Kalliita ovat kilometerit. Harmittaa, peltipoliisitolppa on sama, mistä ennenkin olen sakkoja saanut. Ei mene kaaliin, että siinä on 50:n eikä 60:n rajoitus.

Kaupungissa pysäköintipaikka löytyi ihan oven edessä. Ihmettelin onneani. Aamulla lenkille lähtiessäni huomasin että kotikadulla ovat alkaneet asfaltointityöt. En tajunnut , että autoni oli itse asiassa yön aikana kadonnut, viety pois asfaltoinnin takia. Kun olisin autoa tarvinnut, sitä ei löytynyt. Ei sitten mistään. Kiertelin pari tuntia autoa etsien, kunnes se löytyi noin 1,5 km päästä. Voi helvata! Siitä tulee vielä siirtosakko.

Tulin siihen johtopäätökseen, että ei ole kaupungissa minun paikkani. Päätin lähteä rauhoittumaan ja keräämään sieniä pöpelikköön Länsi-Uudellemaalle. Joku ökkömönkiäinen pisti siellä metsässä jalkaan. En ole kipuherkkä ihminen, mutta tämä pistos tuntui niin, että kanttarellit lensivät takaisin mistä olivat tulleetkin. Olin aivan varma, että minua oli purrut kyy, vaikka en ollut sitä nähnyt, kipu oli niin kova.

Toikkaroin kaksi kilometriä metsästä pois ja samalla lueskelin puhelimella netistä tietoa kyyn puremasta. Pitäisi jalka lastoittaa. Mitenkäs minä jalkaani lastoitan, hyvä kun pääsen pöpeliköstä pois henkitoreissani.

Googlasin lähimmän kunnallisen terveyskeskuksen, missä ystävällinen henkilökunta totesi , että en tod.näk. kuole, jos vain otan histamiinin, joka minulla olikin mukanani käsilaukussani ja laitan kortisonivoidetta, mitä myös on aina mukanani,  pistoksen päälle.

Ensimmäiset kaupunkityövuorot alkoivat. Salasanan olin tietenkin kesän aikana unohtanut. En päässyt sisään työpaikan tietokoneelle, enkä näin ollen saanut ovia avattua yms.

Pyykkikone on kotona rikki.

Epäonnistumisten jatkumossa ehkä turhauttavin on kuitenkin tämä viimeinen. Eli kirpputoripäivä. Viisi päivää etsin tavaroita, pesin ja silitin, hinnoittelin. Vähän pelotti että mitä jos tulee hallitsematon yleisöryntäys ? Mitä jos meille kotiin tulee Hullut Päivä?

No ei tullut. Tuli yksi ainoa ihminen. Osti sentään jotakin. Loppuillan roudasin tavaroita suutuspäissäni roskiin. Tänään vein kirjat kirjaston kierrätyspisteeseen, kengät Stadiumin kenkäkeräyslaatikkoon, vaatteet UFF:n laatikkoon ja hajuvedet lorottelin maahan. Porttikäytävässä tuoksuu hyvältä.

Nyt pitäisi saada tähdet uusiin asemiin.

Tai ihan vain rauhoittua.

 

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s