Loppuhuipennus

Pitänee hieman vielä palata viime aikojen tapahtumiin ja erityisesti mökiltä lähtöön. Vaikka koko kesä on mennyt mökillä, ei se tarkoita, että siellä aurinkotuolissa kaksi kuukautta toimettomana makoiltaisiin. Olen ollut töissä koko kesän, en tosin kokoaikaisesti, vain viikonloput ja tarvittaessa viikolla.

 

Viimeisellä työviikolla, vähän niin kuin loppuhuipennukseksi, hautakivi kellahti jalalle. Oltiin laittamassa kiveä paikoilleen, kun ote herpaantui. Ei ollut jalassa tukevat ja jalkaa suojaavat työkengät, vaan ihan oli sellaiset kesäräppänät jalassa. Vaikka kivi kumoutui jalalle hallitusti, ei mitenkään rämähtänyt – minähän olisin jo amputaatiossa, jos niin olisi käynyt – yllätävän kauan paraneminen kestää. Ehkä siinä on jonkinlainen hiusmurtuma jalkapöydän päällä.

 
Asiaan tuli lisävivahteita eilen, kun yksi pikkuvarpaista, se isovarpaan viereinen, kipeytyi mystisesti. On punoittava, kuumottava ja tulehtunut kynnen alta. Tänä aamuna tajusin, että sehän on varmaan se hautakivi hajottanut kynnenkin ja nyt se irtoaa, ja ennen irtoamista keikkuu niin että väliin mahtuu moskaa, joka tulehduttaa varpaan.

 
Eihän siinä mitään, pikkukremppaa, niin sanotusti, mutta lauantaiksi meidät on kutsuttu hää- & kesäjuhliin Sammattiin, edesmenneen kirjailija Eeva Joenpellon kirjailijaresidenssin. Minä en ole ollut kutsuttuna mihinkään juhliin ikiaikoihin, enkä olisi nytkään, mutta mies on, ja siinä samalla minä.

 
Uusi kukkamekko on hankittu. Ostin kesällä Marienhaminasta ja sanoin sitä ostaessa, että eihän minulle tällä mitään käyttöä ole, mutta ostetaan nyt varuiksi. Hyvä että ostin, nyt on mekko valmiina juhliin. Mutta kengät. Kipeytyneeseen jalkaan mahtuu vain kumisaappaat. Sopivat mielestäni huonosti englantilaistyyppiseen kukkamekkoon. Varvassandaalit kävisivät myös, mutta sitten tohjo jalka & varvas näkyvät ja minua paleltaa ja suonta alkaa vetää.

 
Palataan vielä töihin. Viimeisen viikon haasteet eivät suinkaan loppuneet hautakiven kaatumiseen. Vihoviimeisenä kesätyöyönä työkännykkä soi yöpöydällä aamuneljältä. Aluehälytyskeskus soitti, palohälytys kirkolta, paloauto matkalla. Päivällä kylällä oli ollut markkinat. Mielessä kävi vaikka mitä suomalaisen psyykkisen avohoidon tilasta sun muusta.

 

Satoi kaatamalla. Eikun vaatteet niskaan ja menoksi. Eihän siellä mitään ollut, vikahälytys. Mutta kyllä se säikäytti. En haluasi olla työvuorossa juuri silloin kun 1700-luvulta peräisin oleva kirkko palaa mukanaan 1300-luvulta peräisin oleva esineistö.

 
Seuraavana päivänä lähdetiin illansuussa. Kissa oksensi ennen seuraavaa kyläpahasta, joka on noin 15 kilometrin päässä. Ja teinillä oli jo nälkä. Ja ennen sitä oltiin huomattu, että peräkärryn avain jäi tuvan pöydälle. Piti palata hakemaan.

 

Muuten kaikki meni ihan hyvin.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s