Huomenna kesä tulee

Kesällä on teema.

Se ei ole mitään itse suunniteltua tai valittua, kesä tekee itse itsensä, valitsee teemansa.

Toissa kesänä teema oli harmaa. Olin ostanut ison purkin harmaata maalia, koska ulkoterassin vanha sivustavedettävä oli maalattava. Olisin halunnut pistää koko rötiskön kokkoon, mutta muu perhe vastusti. Pistin ehdoksi, että se on edes maalattava. Ostin maalin, poika maalasi. Maalia jäi runsaasti, joten rupesin vetelemään sitä kaikkialle. Se on ekoteko käyttää maalit loppuun, viheläistä jätettä.

Maalasin oranssivalkoisen pelastusrenkaan harmaa-valkoiseksi, kukkaruukut harmaiksi, punotut korit harmaiksi, pikkujakkaran harmaaksi, jopa pihamaalla törröttävän sähkötolpan harmaaksi. Postilaatikon olisin myös maalannut, mutta siinä kohtaa pisti perhe pelin poikki. Sähkötolpan uudesta väristä käytiin keskusteluja vielä viime kesänä, mutta nyt se on onneksi unohtunut. Harmaa sähkötolppa on oikein kaunis. Oikeastaan siihen voisi ”kirjailla” valkoisella jotakin näppärää. Joku sopiva teksti. Pitää miettiä.

Viime kesän teema oli Skumppatäti ja Elä nyt, niin olet elänyt. Perustin verkkokaupan, tilasin tavaroita omalla sloganilla, vöyhötin asian tiimoilta omaan kyllästymiseen asti. Taisi olla jonkin sortin viidenkympin villitys, näin jälkikäteen ajatellen.

Nyt on olohuoneen nurkassa noin 950 muistikirjaa ja makuuhuoneessa rekissä myymättömiä kotitakkeja ja toppeja. Selkeästi en ole myynti-ihminen, olen ideoija ja innostuja, toteuttamispuoli tuppaa jäämään alkuinnostukseen. Olen ns. tulitikkuihminen. Syttyy ja sammuu nopeasti.

Ei silti harmita, voisihan sitä olla paljon tuhoisampi viidenkympin villitys. Nyt olo on seesteisempi. Ei voi sanoa, että seesteinen, mutta seesteisempi. Toivon että en enää keksi mitään, tai ainakaan yritä toteuttaa mitään keksimääni.

Nyt rakentelen tuulentupia. Lempipuuhaani on suunnitella remontteja. Aivoni lepäävät saadessaan suunnitella. Esimerkiksi suunnittelin naapurissa sijaitsevan lomakeskuksen uudistuksen siltä varalta että voittaisin Eurojackpotin. En voittanut, harmi. Nyt olisi naapurissa maauimala, ulkokuntosalit ja ihan eri tason rantasaunat, ravintola ja vierastalot. Koko paikan olisin ruoppauttanut takaisin saareksi, niin kuin oli alkujaan.

Takaisin asiaan eli kesäteemaan. Tästä kesästä tulee mieleen Samuel Beckettin tragikomedia ”Huomenna hän tulee”. Tarinassa kaksi miestä odottaa kolmatta saapuvaksi. Mutta tämä ei koskaan tule.

Tämä kesä on ollut sellainen. Se ei ole tullut. Monin eri tavoin. Moni kesävieras on viime hetkellä perunut tulonsa. Juhannuskokko on polttamatta. Kesän alussa tilasin kuntolaitteita, vatsan ja selän treenaamiseen, niistä viimeisin yhä purkamatta ja kokoamatta laatikossaan, taitaa siihen jäädäkin. Helle tulematta. Kalat kalastamatta. Huomanna, huomenna, ehkä huomanna kesä tulee.

Silti, kun katson kalenterin sivuja huomaan; kesän loppu lähenee. Tämän kesän oli jostain syystä tarkoitus mennä näin, vähän vaisusti ja laimeasti, kesää odottaessa. Ei ole käyty suurissa tunnetiloissa viime kesän tapaan, ei touhuttu väsymykseen sitä edellisen kesän tyyliin.

Vähän niin kuin välivuosi vasta ylioppilaaksi kirjoittaneilla.

Keski-ikäisen ihmisen välikesä.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s