Ääniallergia

Tuli mieleen lastenkirja, jota luin pojalle, kun hän oli pieni. Kirjassa norsu etsii kotoaan rauhallista paikkaa, missä saisi lukea kirjaa. Sellaista ei meinaa mistään löytyä, joka huoneessa on meneillään jotakin kovaäänistä puuhastelua. Äiti silittää keittiössä, olohuoneessa on orkesteriharjoitukset jne.

Lopulta norsu menee kylpyammeeseen lukemaan. Viimeisellä aukealla ammeeseen pelmahtavat kaikki norsun ystävät. Ei saanut norsu lukea missään rauhassa. Vähän outo tarina. Mikä oli tarinan opetus?

Matkalla Marienhaminasta Turkuun Viking Gracella minusta tuntui norsulta. En tiedä, voiko aistiyliherkkyys iskeä yllättäin tai olla hetkellistä, mutta matkan aikana minulle puhkesi pahanlaatuinen ääniallergia. Eikä siihen ollut histamiinia tarjolla.

Laiva oli lastattu meluisilla kesäloman vietossa olevilla lapsiperheillä, jotka olivat tulossa Tukholmasta. Lapset olivat väsyneitä, nälissään, uhmaikäsiä, ja vain ihan tavallisia lapsia, joista lähtee kova ääni. Lasten voluumi-nappi on aina täysillä.

Yritin etsiä rauhallista istumapaikkaa matkan ajaksi. Järkeilin, että yökerhossa ei ole lapsia, menen sinne. Ei ollut lapsia, mutta bändi oli. Bändi soitti täysillä tyhjälle salille. Olihan toisaalta päivä, ei ehkä night clubin prime time.

Yökerhon vieressä, ulkona, laivan takakannella näytti kivalta. Paikka jäi tuulen suojaan, lipuva laiva jätti jälkeensä hienon vanan, aurinko paistoi. Terassi oli sisustettu kivoilla sohvaryhmillä. Siellä olisi kiva nauttia maisemasta ja säästä. Mutta maailman tehokkaimmat kaiuttimet toivat musiikin sisältä ulos.

Minulla oli käsilaukkussa omat nappikuulokkeet ja pojan pelikuulokkeet. Laiton molemmat, mutta silti musiikki kuului läpi. Jaksoin aikani ja päätin lähteä etsimään uutta, rauhallisempaa paikkaa sisältä.

Retrobaarissa ei ollut ketään, jäin sinne. Mutta pian siellä alkoi lasten karkkibingo ja oli poistuttava.

Vihdoin löysin laivan keulasta samppanjabaarin. Ihana hiljaisuus. Tilasin alkoholittoman strawberry mojiton ja istuin katselemaan kaunista saaristomaisemaa. Olisipa ollut kiikarit!

Kunnes. Kovaäänistä, jankkaavaa puhetta tankeroenglannilla. ”Ai laik red vain. Spein. Juor vaif guud? Juor män neim? Porvoo, Borgå? Turku, Åbo?

Ihan siistin näköinen mies, mutta patologisessa humalatilassa yritti viritellä small talkia vieressä istuvaan ruotsalaiseen vanhaan herraan. Puhui ihan dadaa. Sanoja peräkkäin. Logiikkaa oli vaikea hahmottaa. Kovalla äänellä.

En tiedä, kuullaanko humalaisten ja lasten suusta totuus, mutta kovaa se ainakin tulee.

Ei löytänyt norsu rauhallista paikkaa laivalta.

Ammeeseen en mennyt.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s