Uusia makuja

Yleensä ravintolassa valitsen tutun annoksen. Eli lohta, jos sitä on. Tai ceasar-salaatin. En halua ottaa riskiä, jos en pidäkään.

Nyt minusta on kuoriutunut rohkea kokeilija.

Kaikki alkoi kesäkuun alussa koulun loppuessa. Päätimme lähteä juhlistamaan asiaa kortteliravintolaan. Minä, mies, poika ja pojan ystävä. Oikea juhlaillallinen poikien kesäloman alkamisen kunniaksi.

Ikinä en ole syönyt pippuripihviä. Ylipäätään en valitse lihaa ravintolassa. Pelkään saavani paksun, sitkeän, verenpunaisen möykyn, jota jyystän kuin purukumia, sulamattomat osat syljen vaihvihkaa serviettiin. Jos jotakin lihaa ravintolassa syön, niin lehtipihvin. Se on kelpo.

En tiedä, mistä ajatus oikein tuli, mutta nyt päätin tilata pippuripihvin. Olen elänyt 50 vuotta, mutta en ole koskaan syönyt pippuripihviä. Ehkä se tuntui kuuluvan tähän siirtymäriittiin syödä edes kerran elämässään pippuripihvi.

Se oli, kuulkaa, sairaan hyvää. Tästä lähtien tilaan pippuripihvin, jos sellainen listalta löytyy. Ainakin ravintola Centralissa, Helsingissä Pietarinkadulla, se on loistavaa.

Pippuripihvistä rohkaistuneena kokeilin kesäpaikan tienvarren rantaravintolassa, Heikinkarilla, kasvisburgeri Kerttua. Siinä on papulinssipihvi, rucolaa, sciratcha-kastiketta ja marinoitua punasipulia, ja vieressä keko bataattiranskalaisia. Käsittämättömän hyvää. Voisin syödä joka päivä.

Kolmas kerta toden sanoo. Mies on usein tehnyt itselleen ”isoisän kurkuiksi” kutsumiaan kurkkuja. Settiin tulee liemi, jossa on 1,5 dl vettä, siihen sulatettuna 0,5 dl sokeria, 1 tl suolaa, tillipuntti, väkiviinaetikkaa 0,5 dl ja tuoretta kurkku viipaleina. Laitetaan kurkut ja tillit purkkiin, kaadetaan litku päälle, kahden tunnin päästä valmista syötäväksi. Tähän asti mies on syönyt kurkkunsa yksin. Laittanut ruisleivälle kylmäsavulohta ja siihen kurkkuja. Tai juustoa ja kurkkuja. Mumissut, ”hyvää on”. Minä en ollut koskaan maistanut. Etikkakurkut eivät kuulosta houkuttelevalta. Mutta nyt kokeilin. Sairaan hyvää. Kurkkujen kulutus on tuplaantunut, mies joutuu värkkäämään kurkkuja harva se päivä.

Voi mitä kaikkea ihanaa minulta on jäänyt syömättä kaikkina näinä vuosina, kun olen valinnut lohta! Ja jää vastakin, koska nyt syön vain pippuripihviä ja Kerttua ja isoisänkurkkuja.

Mutta ainakin ymmärrän, mitä ”rohkea rokan syö” tarkoittaa.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s