Äidin huoli

Uusimmassa Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä SDP:n ex-puoluejohtaja Jutta Urpilainen kertoo äitiydestä. Kokemus on hänelle vuoden mittainen.”Se, että olen koko ajan huolissani, on minulle uusia asia”, kertoo Urpilainen.(HS KL 5,s.26)

Muistan, kun odotin ainokaistamme. Olin varmasti todella rasittava töissä, koska elämääni ei juuri mahtunut muuta kuin tuleva äitiys, sen verran iso asia se oli minulle ja meille. Olin 35-vuotis tullessani raskaaksi ja kun menimme naimisiin 27. Siinä välissä on melkein kymmenen vuotta.

Ostin pehmolelun, valkoisen jääkarhun, jonka ristin Löllöksi ja jota kuljetin töissä vatsan päällä, höpötin ja silitin sille pumpulia täynnä olevalle pallerolle. Löllö on vieläkin jossakin ylähyllyllä. Sen voi tuoda minulle silitettäväksi sitten kun dementoidun ja makaan toimettomana vanhustentalossa.

Työkaverini, useamman lapsen äiti katsoi minua ja sanoi: ”Kohta Minnankin elämään tulee huolia.” En yhtään ymmärrätänyt, mitä tarkoitti. Kunnes minusta tuli äiti. Niin kuin Jutta Urpilaisesta.

On äitiydessä toinenkin tunnetila. Se on ymmällään olo. Vähän väliä on ihan ihmeissään, että mitä tämä nyt on?

Lapsi meni Sepän puiston kaksivuotiaitten kerhoon. Mikä vapaus minulle koettikaan! Kerran viikossa lapsi oli kokonaista kolme tuntia kerhossa ja minä sain tehdä mitä vain kahdella kädellä! Tuntui ihanalta, kun kädet eivät enää olleet kiinni lastenrattaiden työntökahvassa. Minulla oli kaksi vapaata kättä kolme tuntia viikossa! Ihminen on yllättävän pienestä kiitollinen. Ja onhan sitä ihan kädettömiäkin…

Kaksivuotiaitten kerhon eteisessä ystävystyin äitikollegan kanssa tunnustamalla tälle, että olen vähän väliä ihan pihalla, että mitä tämä nyt on, kunnes jonkun ajan kuluttua tajuan, että haa, hampaat tulee; ai, se opettelee seisomaan, siksi ei nuku; joo, tämä on sitten sitä uhmaikää ja niin edes päin. Äitiys on yhtä ymmällään oloa.

Viime viikolla kerroin työkaverille, että on vähän rankkaa, kun murrosikä on alkanut ja koti-ilmaston sääkartalla on myrskyvaroitus ihan niin kuin matalapaine Suomen yllä kaiken aikaa. Työkaveri lohdutti: ”Kuule, ei se huoli lopu koskaan, ei edes sitten kun lapsi on aikuinen.” Hänellä itsellään on 28-vuotias ”lapsi”. Toinen työkaveri, kolme lasta aikuiseksi kasvattanutta, sanoi että eniten ihmistä vanhentaa lasten murrosikä. Tämäkin vielä. Ei olisi varaa yhtään extra-vanhentua.

Nyt, hyvä lukija, tarkkana, jos mahdollisesti vasta suunnittelet lasten hankintaa, peräänny. Äitiys on raskas tie, jonka lopussa tuskin seisoo muuta kuin vaivaantunut kiitos. Valitse keveä, leveä tie ilman huolia ja ymmällään oloa. Paitsi turhaan minä täällä neuvon, tämä on keski-ikäisen naisen palsta ja lukijat jo virheensä tehneet.

Sitä paitsi, asiaa mutkistaa se, että kaikesta huolimatta äitiys on parasta, mitä minulle on tapahtunut.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s