Suomi-neito ryntyvaatteissa

Viikko on nyt ajokieltoa lusittu ja autotonta elämäntapaa opeteltu. Kiinnitin Jopon tarakalle mustekaloilla pärekopan, että saan vähän paremmin kuljetettua tavaraa ruokakaupasta. Etutangossa on jo ennestään metallinen kuljetuskori.

Se on, kuulkaa, Helsinki mäkinen kaupunki. Sen huomaa pyöräillessä. Meiltä kotoa kun lähtee ruokakauppaan ylämäkeä piisaa. Täydellä lastilla on sitten hyvä rallatella alamäkeä takaisin.

Paluumatkalla poikkesin Namaskaariin noutamaan itselleni lounaaksi sen Paneer-vaihtoehdon – niin kuin aina. Pyysin, että tuovat siihen kadulle, ettei minun tarvitse purkaa polkupyörästä lastiani. Odottelin ruokaani kadulla. Jopo täyteen lastattuna, pärekorissa vichypullot, kaksi pakettia viinirypäleitä, ohuita ruisrevittyjä ja gouda-juustoa viipaleina, niitäkin pari pakettia, perunoita oli myös, kaikki siistissä rivissä ja tasaisesti lastattuna niin että tasapaino säilyy jyrkimmässäkin alamäessä.

Näytin kassialmalta toppatakissani, Kuka-muu-muka -pipo päässä. Sellaiselta, joka ei edes pääse ravintolaan, että siksi ruoka tuodaan muovikassissa ulos. Ohi kulki turistipariskunta. Turisteja olivat, vaikka eivät mitään puhuneet, mutta jos rouvalla on turkki ja pikkukengät, on turisti. Olivat varmasti lähteneet läheisestä hotelli Lilla Robertista kävelylle tutustumaan paikalliseen elämäntapaan ja törmäsivät minuun. Näin meillä täällä Suomessa: käytännöllistä ja luontevaa, très natural.

Tuli ihan isävainaa mieleen. Monta vuosikymmentä kulki puku päällä ja kraka kaulassa. Saunaankin meni kravatti kaulassa. Siellä saunan eteisessä vasta tohti riisua pois. Sitten kun tuli vanhaksi ja luopui puvusta ja kravatista, ja vaihtoi vähän rennonpaa päälle, ei enää välittänyt yhtään miltä näytti, kun kotoa kylille läksi. Äiti siitä välillä soimasi. Autotallissa oli henkarissa isän pihatyövaatteet, ja siihen henkariin oli äiti kirjoittanut lapun, että ”Väinön ryntyvaatteet”.

Nyt tuntui omenalta puun juurella. Ryntyvaatteissa ihmisten ilmoilla pärekoreineni. Hei Suomi-mielikuvatyöryhmä, sori siitä!

ps. Oli pakko laittaa Cheek-pipo, kun toinen pipo – asiallisempi – oli pelastuskäytössä mustarastaan ensiapupatjana. Pelastin mustarastaan ajotieltä. Oli törmännyt autoon. Nostin linnun piponi päälle ja vein tuulensuojaan.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s