Juhlatuulella

Nyt on kyllä mopo lähtenyt keulimaan kunnolla. En ole edes ehtinyt kirjoittaa blogia. Jotenkin tulee mieleen mainostoimistovuodet ja erityisesti Millenium-vuosi 2000. Päätimme perustaa näytelmäkerhon ja tuottaa itsekirjoitetun, -lavastetun ja -näytellyn näytelmän. Voi sitä energian, tarmon ja työn määrää! Tj katseli puuhastelua pitkään ja totesi jossakin vaiheessa, että ”kunpa sinä, Minna, samalla tarmolla suhtautuisit myös työtehtäviin kuin tähän teidän näytelmäkerhoon”.

Samantasoisella intensiteetillä olen ryhtynyt järjestämään omia syntymäpäiväjuhliani. Yöpöydällä on ruutuvihko, mihin kirjoittelen ylös ideoita ja teen hankintalistoja ja to-do-listoja. Suunnittelen huonekalujen paikkoja uusiin asemiin niin että kaikille vieraille löytyy istumapaikka. Pengon kaappien ylähyllyjä ja kaivan esille kouluaikaisia piirustuksia ja kaiken maailman muinaismuistoja. Kukka-asetelman sijaan pöydälle tulee muinaismuistoasetelma. Laitan siihen lapsuusaikaista roinaa. Nukkeja, käsilaukkuja, kiiltokuvavihkoja, Ystäväni-kirjoja. Yhden seinän tapetoin lapsuusaikaisilla piirustuksilla, tekemilläni mainoksilla ja vanhoilla valokuvilla ja korteilla. Huomaatte varmaan, että en ole Konmari-ideologian kannattaja. Minulla on paljon muistoja. Pakko olla, kun olen niin huonomuistinen.

Tallinnaan matkustin varta vasten juhlajuomien hankintaan. Menomatkalla pelasin elämäni ensimmäistä kertaa bingoa. En voittanut, mutta hauskaa oli! Taidan todellakin olla tulossa vanhaksi, kun bingo on mielestäni kelpo harrastus. Muutenkin laivamatka Viking Rosellalla oli elämys. Siellä meni ajantaju. Yhtä hyvin olisin voinut olla 70- tai 80-luvulla. Tunnelmasta yökerhossa oli myös mahdotonta päätellä vuorokauden aikaa, vaikka oli kello näytti keskipäivää.

Perheelle pidän esitelmiä siitä, missä kenenkin paikka on. Sinä seisot tässä ja otat takit vierailta. Minä tässä ja poika tuossa. Ja tarjoiluhenkilö tässä. Huomaan kyllä, että katsotaan pitkään ja luodaan merkitseviä katseita. Poika sanoi, että ei tule kyllä koko juhliin, menee vinttikomeroon siksi aikaa. Nyt muistankin, että pojalle pitää hankkia puvun takki. Täytyy muistaa lisätä hankintalistaan.

Ja juhliin on vielä monta viikkoa. Tässä ehtii vielä keksiä vaikka mitä. Tulen olemaan maailman ensimmäinen ihminen, joka on sairastunut burn outiin omien syntymäpäiväjuhliensa takia.

Siitä näytelmäkerhosta. Saimme aikaiseksi maailman surkeimman esityksen. Mutta ei se mitään, meillä oli ihan älyttömän hauskaa. Näytelmä esitettiin yhden kerran Gloria-salissa. Liput maksoivat 100 markkaa. Sali oli loppuun myyty. Eivät kyllä saaneet rahoilleen vastinetta. Sori siitä.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s