He-le-ve-tin hidasta

Tuli taas niin Jenny-täti mieleen, kun ryhmä hitaasti kulkevia tukki jalkakäytävän ja olisin mieluusti porhaltanut ohi, mutta mitään ohitusrakoa ei ollut.

Jenny-täti oli vanhapiika ja kaupunkilainen, asui Turussa. Oli tehnyt elämäntyönsä Naatalin Kaivohuoneen keittiössä, oliko peräti kokki? Syntynyt Bostonissa, mutta jo pienenä olivat takaisin Suomeen tulleet. Joka tapauksessa Jenny oli kaupungin menoon ja sykkeeseen tottunut ihminen. Joka kesä hän tuli vierailulle maaseudulle tapaamaan sukulaisia.

Kerran tällaisella reissulla äitini oli saunottamassa Jennyä ja hänen sisartaan, minun mummoani lapsuuskotini rantasaunassa. Mummo, vaikka hänkin Bostonissa syntynyt, oli kuitenkin monin tavoin  erilainen kuin sisarensa. Mummo lyllersi hitaasti, oli vähäsanainen, varmasti monin tavoin Jennyn mielestä maalainen. Ei ymmärtänyt tyylistä, eikä ruuasta. Sitä samaa läskisoosia. Mummo oli kasvattanut köyhissä olosuhteissa lapsiliudan. Äitinikin oli joutunut lähtemään 11-vuotiaana piiaksi, kun kotona ei enää ollut tilaa eikä ruokaa kaikille. Hyvässä ammatissa ja yksin kaupungissa elävä Jenny oli elänyt tyystin erilaisen elämän.

No nyt tämä karavaani oli nousemassa rantasaunasta ylös talolle. Siinä on pitkät, kapeat, suhteellisen jyrkät raput. Ensin kulki mummo, sitten Jenny ja viimeisenä äitini. Voin mielessäni nähdä mummon lyllertävän kumiteräpistokkaat jalassaan punakkaana ja hengästyneenä. Jenny olisi varmasti halunnut harppoa raput ripeästi. Hän tuskastui hitaaseen etenemiseen, kapeissa rapuissa ei päässyt mummon ohi, mutisi äreänä itsekseen ”he-le-ve-tin hidasta”. Äiti,  joka tuli Jennyn takana, kuuli tokaisun, häntä tilanne oli huvittanut.

Minäkin olen kärsimätön ja nopealiikkeinen. Tuskastun hitauteen. Sen jälkeen kun kuulin Jenny-tädin saunamatkasta, oma tuskailuni on helpottanut. Vastaavassa tilanteessa saatan huokaista ja sanoa että kylläpä tulee taas Jenny-täti mieleen.

Kysyin kerran mummolta, muistaako hän mitään Bostonin vuosilta. Mummo oli nelivuotias, kun perhe tuli takaisin Suomeen. Ei muistanut. Sen muisti, että Suomessa mummo oli pyytänyt donitsia. Hänelle oli annettu vesirinkeli. Se nyt on he-le-ve-tin eri asia!

 

 

 

 

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s