Nyt nolottaa

Miehen sähköpostiin oli tullut kutsu, päätimme osallistua. Kauppakeskuksessa oli yksityistilaisuus 3000 vieraalle, kaupoissa alennuksia ja tarjolla skumppaa.

Sisäänpääsyä piti hetken aikaa jonotella, kun narikassa oli ruuhkaa. Siinä jonottaessa tuumimme, että on siitä aikaa, kun on viimeksi ollut jonossa. Joskus 90-luvulla jonotettiin usein ravintola Kaarle XII:sta. Portsarille piti aina pois lähtiessä sujauttaa 50 markkaa, että pääsee ensi kerrallakin. Sillä miehellä oli kyllä mellevät tulot tuolloin.

Nyt jonotettiin kauppakeskukseen.

Ei se mitään. Ilo irtosi, kun pääsimme sisään. En tiedä, millä ansioilla kutsu tilaisuuteen oli tullut, mutta sanoin miehelle, että tällä postituslistalla kannattaa pysyä! Älä vain klikkaa ”unsubscripe”. Meno oli kuin ruotsinlaivalla. Tai enemmän. Ilmaista skumppaa oli tarjolla joka kerroksessa monessa eri jakelupisteessä. Sitä oli kuulemma varattu puoli pulloa / vieras. Hiprakassa shoppailu on hauskaa. En ole ennen kokeillutkaan. Kaikki on halpaa ja ihanaa ja sopii hyvin ja myyjätkin niin mukavia.

Jossakin vaiheessa älyttiin että mitä enemmän skumppaa juo, sitä halvemmaksi ostokset tulevat. Näin sitä meitä halpuutettiin.

Kotiin tultuamme tunsin poskilla outoa kuumoitusta. Arvelin että se johtui innostuksesta ja varmaan sillä skumpallakin oli osuutensa.

Niin kuin olikin. Hetken aikaa nukuttuani heräsin. Naama oli punainen ja turvoksissa, ihoa poltteli. Korvatkin olivat turvoksissa ja punaiset ja kuumat. Olin kuin poiju merellä. Olin saanut jonkinlaisen allergisen reaktion. Skumppa-allergian.

Aamulla piti lähteä lääkäriin sitä poijua näyttämään. Lääkäri kysyi, että yhdestäkö lasillisesta tuli? Minä siihen että ei nyt sentään. Kyllä minä oman osuuteni join ja vähän ylikin, kun yritin säästää ja halvaksihan ne farkut ja silkkihuivi tulivatkin. Totisesti. Tosin ne jo kerran illan aikana katosivat, unohtuivat invavessaan. Menin sinne, kun naistenhuoneessa oli täyttä. Luulin että ostokset oli varastettu, mutta oli ystävällistä henkilökuntaa ja löytyivät lopulta.

Että semmoinen tapaus.

Enhän kaikista maailman ihmisistä minä voi olla allerginen skumpalle. Minullahan on Skumppatädin verkkokauppa. Menee uskottavuus. Vai voisikohan tästä päästä sairaseläkkeelle?

Lääkäri määräsi ottamaan reilusti histeciä ja laittamaan kortisonia naamaan. Näin tein. Seuraavana päivänä menin töihin iltavuoroon, oli sellainen hartaushetki kappelilla. Hämärät valot ja ihana rauha. Hämärässä oli hyvä olla, naaman poijumaisuus ei niin erottunut. Mutta histecin yliannostus rupesi vaikuttamaan, ihan kuin nukutuslääkettä olisin ottanut. Nukahdin takapenkkiin. Toivottavasti en kuorsannut.

Albaa papilta pois auttaessa sanoin, että oli sen verran harras tunnelma, että taisin ihan nukahtaa.

Välillä minusta tuntuu, että elämässäni on koomisia piirteitä.

Smile, you are in God’s candid camera!

 

 

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s