Vaatteet on mun aatteet

Hesarissa oli maanantaina 28.11.2016 asiallinen artikkeli vaatteiden laadusta – tai oikeastaan siitä, ettei sitä ole. Kauppaan pitää mennä suurennuslasin kanssa syynäämään napin taustat ja vuorisaumat, jos meinaa kelvon vaatteen itselleen ostaa.

Mutta eihän kuluttaja laadusta edes välitä. Vaatteet ovat niin halpoja että uuden voi ostaa tilalle. Ei se haittaa, että vaatetta ei voi pestä tai käyttää toista kertaa.

Viime kesänä ihmettelin uimarannalla kasseja, jotka olivat täynnä likaisia lasten vaatteita, pyyhkeitä, kakkavaippoja ja ruuantähteitä. Lokit riehuivat laukkujen kimpussa ja levittelivät kaikkea sitä saastaa ympäriinsä. Nähtävästi perhe oli ollut viettämässä päivää rannalla. Koska lasten vaatteet ja pyyhkeet olivat niin halpoja, ei niitä kannattanut viedä kotiin pestäväksi. Kaiken saattoi jättää niille sijoilleen ja lähteä kotiin ilman pyykkikuormaa.

Hesarin jutussa sanottiin, että jokainen suomalainen jättää vuosittain 13 kiloa lumppua kaatopaikalle, yhteensä yli 70 miljoonaa kiloa. Eikä siitä ole montaa vuosikymmentä, kun vaatejätettä ei syntynyt lainkaan. Vaatteet käytettiin loppuun ja vielä kudottiin matoiksi.

Tässä oman henkilökohtaisen vuosisatani puolivälissä on väsynyt vaatekaapin siivoamiseen turhista tai pieneksi jääneistä vaatteista. Toivoisi,  että kaapissa olisi vain sitä mitä tarvitsee ja käyttää, ja ne tuntuisivat omilta ja hyviltä, ja niitä voisi käyttää aina, loppuun asti. Tarkoitan vaatteen loppuun. Tietenkin kunnianhimoinen ajatus. Aina tulee huteja, ostoksia joita katuu. Eikä kaupassa aina sovitettaessa huomaa kaikkea mitä pitäisi.

Helsingissä, Korkeavuorenkatu neljässä sijaitsee Vuokon myymälä. Jos haluat ostaa jotakin laadukasta, hyvästä materiaalista huolella tehtyä, joka ei mene ikinä pois muodista, mene sinne. Lauantaisin paikalta saattaa löytää itse maestron, 86-vuotiaan Vuokko Nurmesniemen. Sovituksen lomassa on mukava jutulla niitänäitä suunnittelijan kanssa. Vaatteet ovat hinnakkaita, mutta ehdottomasti hintansa väärtejä.

Olen silloin tällöin ostanut  Vuokon vaatteita. Ensi kertaa 90-luvulla minulla oli valkoinen puuvillamekko, missä musta ”syherö-kuvio” edessä ja takana. Pidin mekkoa paljon ja sen jälkeen se roikkui monta vuotta pieneksi jääneenä kaapissani. Muutama vuosi sitten myin mekon Kaivarin kanuunassa viidellä kympillä. Viidellä kympillä! Siis näillä vaatteilla on vielä jälleenmyyntiarvoakin. Nämä eivät ole mitään kertakäyttövaatteita.

Tällä hetkellä kaapistani löytyy Vuokon paitapusero (100%puuvillaa), takki (100% puuvillaa) ja mekko (100% puuvillaa).

Niin kuin Hesarin jutussa sanottiin ”ainoa ekologinen vaihtoehto on käyttää vaatetta kauan”. Ja ”Laadukkaan vaatteen ostaja ei tarvitse koko ajan uutta.”

Ai mutta ei se tähän ja minuun päde. Tarvitsen vielä monta Vuokon vaatetta. Ainakin kesämekon, harmaa-valko-raidallisen. Myymälässä oli vain S-koko jäljellä. Mutta jos kangasta löytyy, minulle tehdään siitä mekko. Maestro lupasi.

Viimeksi kaupassa käydessäni Vuokko Nurmesniemi kertoi, kuinka ranskalainen silkkitehdas, joka on ollut toiminnassa Ludvig XIV:n ajoilta asti, lopettaa toimintansa. Aasiasta tulee halpaa (mutta huonolaatuista) silkkiä, ranskalaistehdas ei pärjää.

Samassa Hesarissa (28.11.2016 s.A28-29) oli juttu, kuinka sukkahousutehdas lopettaa Torniossa. Suomalainen sukkahousuhistoria on vähän ranskalaista silkkitehdasta lyhyempi stoori eli vain vaivaiset 60-vuotta, mutta silti, surullista sekin.

 

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s