Heikko kohta

Minut ja heikkouteni hyvin tunteva ystäväni lähetti kerran kortin, jossa oli piirroskuva tytöstä, jonka paidassa oli teksti ”God save me from myself!” Jossakin piironginlaatikon kätköissä kortti vieläkin on, pitäisi varmaan kehystää työpöydälle. En enää muista, liittyikö kortin saaminen johonkin tiettyyn tempaukseeni, vai oliko se vain yleinen muistutus siitä, että olen vaaraksi itselleni ja säästyisin monelta harmilta, jos olisin vähemmän innostuva ihminen.

Onneksi ikä vie enimpiä innostumisia. Enää jaksa sillä tavalla innostua kuin ennen. Tai innostus ehtii lopahtaa ennen toteutusta. Vai olisiko kortti alkanut toimia?

Kortti palautui mieleeni, kun vierailin toisen ystäväni luona. Heillä on puolivuotias koira. Minustakin piti kerran tulla koiranomistaja. Olin jo tehnyt varauksen skotlanninterrieripennusta. Pentu oli syntynyt minun syntymäpäivänäni, tähti otsassaan, annoin nimeksi Remu ja jäin odottelemaan luovutuspäivää.

Mies meni allergiatesteihin ja selvisi että mikä tahansa eläin käy, paitsi ei koira. Kana käy, lehmä käy, hevonen käy, aasi käy, koira ei käy. Itkin, sain koirakeskenmenon.

Meille tuli kissa. Hyvä niin. Kissaa ei voi määrätä eikä komentaa, turha edes yrittää. Siksi kissa sopii paremmin lemmikiksi pehmolle kasvattajalle.  Koiraa pitää komentaa ja määrätä, muuten siitä kasvaa kauhistus. Minusta ei ole siihen.

Kun koiranpentu tuo lelun heitettäväksi, hyppää päin tai nuolee naamaani innoissaan, olen ihastunut siitä että se on ihastunut minuun, enkä kiellä sitä. Ystäväparan pitää siis kouluttaa sekä koiraansa että minua koirakyläilykelvolliseksi yksilöksi. Kun koira katsoo minua pää kallellaan tummilla silmillään kuin Mirja Pyykkö teen, mitä se tahtoo.

Näin oli jo lapsena. Isoveljellä oli tapana käyttää tilannetta hyväksi. Jos minulla oli jäätelöä tai karkkeja, veli tekeytyi koiraksi. Sanoi olevansa Seku, istui lattialla pää kenossa, tassut ylhäällä ja uikutti. Seku sai jäätelöt, karkit ja uusimman Aku Ankan. Isoveli oli koirana monta vuotta ja rooli meni sille niin veriin että kerrankin mummolaan mentäessä kysyi, että ”Mihin te tätä koiraa viette?”

Ei olisi minusta koiranomistajaksi, ei. Onneksi tuli koirakeskenmeno ja kissa. Kortti toimi ja God saved me from what I wanted. Toivottavasti jatkossakin.

 

 

 

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s