Neljä asiaa avoinna

Olin tapaamassa paria muinaista ystävääni ja samalla kuulin kivasta ideasta. Kerro neljä asiaa, mitä et ole koskaan ennen tehnyt, ja tee ne. Ystäväni oli määritellyt omansa. Hän ei ollut koskaan ollut hierojalla, jääkiekko-ottelussa, raveissa eikä sirkuksessa. Hieroja ja ravit on nyt koettu. Hierojasta ei ollut tykännyt, raveista oli, loput kokemukset odottavat vielä toteutumistaan.

Nyt mietiskelen omiani. Yllättävän vaikeaa. Bingo? Vai onko bingoja enää? Ehkä ne on lopetettu. Hirvimetsällä en ole koskaan ollut ja vielä joitakin vuosia sitten se olisi kiehtonutkin, mutta vuosien myötä on tullut yliherkistymistä,  minusta ei enää taida olla siihen. Saattaisin tärkeällä hetkellä mokata ja huutaa hirvelle että pakene, vielä kun voit, vaikka arvostankin metsästämistä ja minusta metsästetty liha on ainoaa oikeaa luomulihaa.

Herätyskokous voisi olla yksi kohde. Sellainen hurmoshenkinen, missä kaadutaan ja puhutaan kielillä, vai onko sellaistakaan enää olemassa? Ja olisi kyllä kiva olla joskus purjeveneessä merellä. Tai yöpyä asuntovaunussa.  Revontulet pitäisi kyllä nähdä ja kokea. Olen joskus lapsena nähnytkin, mutta en aikuisena, joten sitä ei lasketa.

Käydä nudistirannalla? Ehkä ei. Tästä tuli mieleen hotelli Yyteri, missä kävimme kesällä. Kysyin henkilökunnalta, minkälaista toimintaa rantahotellissa on kesäsesongin ulkopuolella. Kuulemma kaikenlaisia teemoja ja porukoita. Yksi oli nudistiviikonloppu. Kaikki hotellivieraat ovat nudisteja, syömään tullessa pitää kuitenkin  laittaa jotakin päällensä. Ehdinkin jo vilkkaassa mielikuvituksessani pohtia, miltä aamubuffassa näyttää, kun paljaat rinnat roikkuvat silliä kurkotettaessa pöydän päällä ja… No, en nyt kerrokaan kaikkea, mitä mietin. Ei, sinne en kyllä mene.

Mutta missä tässä leikissä on pihvi? Pihvi on siinä, että helposti jämähdämme omalle mukavuusalueelle. Teemme samoja asioita, mitä aina ennenkin. Rakennamme itsellemme seiniä ja raja-aitoja. Luulemme tietävämme itsemme niin hyvin, että mitään uutta tai muuta ei tarvitse sietää. Ja kuitenkin voisi olla terveellistä avartaa näkökulmaa, kokea jotakin uutta avoimin mielin. Niin kuin lapset tekevät ja niin kuin lapset suhtautuvat luonnostaan, heille kun kaikki on muutenkin uutta ja ennennäkemätöntä ja -kokematonta.

Lapsiksi jälleen, siis.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s