18v.

Sukulaistyttö täytti 18 vuotta. Hoikka kuin pajunvitsa, iho valkea ja kuulas kuin Lumikilla. Sellainen, missä ei vielä näy eletty elämä, ei ilon eikä surun pysyvästi ihoon viiltävät merkit. Katse kirkas ja elämään luottavainen. Kaikki edessä: kirjoitukset, opiskelut, työura, perheen perustaminen, elämän ilot ja surut suurimmaksi osaksi kohtaamatta. Ihana elämänvaihe, täynnä mahdollisuuksia, mitään ei vielä ole rajautunut pois.

Elämän edetessä tekee valintoja ja samalla rajautuu toisia vaihtoehtoja pois. Elämä on luopumista, mutta sen onneksi tajuaa vasta myöhemmin. Ja jos elää oikein, toisin sanoen itselleen ja omille pyrkimyksilleen ja arvoilleen uskollisena, elää jokaisen elämänvaiheen täysillä, eikä luopuminen tunnu pahalta, vaan joskus jopa helpotukselta. Jokainen elämänvaihe on mielenkiintoinen.

Kolistelimme laseja syntymäpäivän kunniksi rantaravintolan terassilla eräänä alkusyksyn sunnuntaina. Mielessä Eino Leinon runo ”Minä”.

”Itseys on ihanin mahti, minkä sait sä syntymässä: älä anna pois ikinä!…Itse riiput itsestäsi, muista minkä tahdot verran. … Kulje kohti korkeinta, oman onnen kukkulata….Mieti, mik’ on sulle hyvä, tuumi, mik’ on sulle paha, ruma sulle, kaunis sulle, ole maailma omasi.”

Onnea, Henni!

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s