Ruoka on ravintoa

Suhteeni ruokaan on kompleksinen. Ei niin, että minulla olisi ruoan syöntiin liittyvää ongelmakäyttäytymistä, ei, komplikaatio syntyy siitä, että inhoan ruuanlaittoa, mutta pidän hyvästä ruuasta. Ja parasta ruokaa on se, minkä olen itse tehnyt. Muiden tekemät ovat kaseja tai ysejä. Päättelykyvyn ei tarvitse olla kummoinenkaan tajutakseen, että tämä yhtälö ei toimi.

Eikä tässä vielä kaikki. Asuttuani lähes 20 vuotta Ullanlinnassa, Helsingissä hipsterilähiruoka on tullut tutuksi. Maistuu sushit, falafelit, nepalilaiset, artesaanipitsat sun muut kotkotukset. Se on jing. Jang on se, että työskentelen kesällä hautausmaalla ja energiatarve on toinen, täysin ja tyystin. Kahdeksan tuntia päivässä ulkona työntäen, vetäen, kiskoen, nostaen, laskien, vähintäänkin kävellen aiheuttaa aivan järkyttävän Nälän. Nälän, joka vaatii Ravintoa. Ravintoa, joka on Energiaa. Se on hieno tunne.

Fyysisen, ulkoilmassa tehdyn työn aiheuttama nälän tunne on jotakin sellaista, mitä moni toimistotyöntekijä/hipsteri ei välttämättä kohtaa omassa arjessaan. Nälkä tietenkin tulee, vaikka paikoillaan olisi, mutta tukkijätkänälkä on tavoittelemisen arvoinen kokemus. Ruokaan tulee uusia ulottuvuuksia. Siitä tule ravintoa. Se on jotain ihan uutta.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s