Grillikehari

Kesällä ruokamainonta on silkkaa-pelkkää grillausta. Mökkistailausohjelmissa pihat uudistetaan niin, että grillialttarin äärelle on kiva kokoontua 20 parhaan kaverin kanssa. Tulee tunne, että kaikki muut grillaavat hulppeissa kesäkeittiöissään kaiken aikaa. Vartaat tirisevät, makkarat kärisevät, puheensorina on tasaista, juoma kylmää, välillä naurunremakka raikaa, ilta tummuu, sirkat sirittävät.

Todellisuus on meillä: grilli savuttaa, lihat palaa päältä, kana jää raaksi, makkara maistuu sytytysnesteelle. Bad,bad me. Sad,sad me. Olen surkea grillaaja. En saa hiiliä syttymään ja jos saan, savuttaa, ketuttaa ja kaikki menee pieleen. Eikä edes mies ole pirkkoa parempi.

Tässäkin asiassa on hyvä syyttää omaa ankeaa lapsuuttaan ja sen välittämää surkeaa grillausperinteen taitoa. Ei ollut tapana grillata. Tai oli meillä terassilla pieni pöydällä pidettävä sähkögrilli. Siinä grillattiin lohimedaljonkeja koko 70-luku. Miten sitä nyt sitten ykskaks oppisi? Eipä paljon köksän tunneilla grillattu, mokkapaloja paisteltiin.

Joka kesä sinnikkäästi yritän. Vajassa on viisi pussia brikettejä. Olivat könttätarjouksessa Biltemassa viime kesänä, joten materiaalia harjoittelulle on.

Usein suuret ruokakeksinnöt syntyvät erehdyksestä. Taikina unohtuu kuumalle kivelle ja siitä syntyykin leipä, mehu unohtuu tonkkaan ja käy viiniksi, minä ”unohdin” grillin kahdeksi, kolmeksi tunniksi ja se teki sille hyvää! Olin yrittänyt ja lopettanut turhautuneena koko homman. Ainoa, mitä olin saanut aikaiseksi, oli savuntuoksuinen neuletakki ja hiukset ja sytytysnesteeltä maistuvat kanapihvit. Tästä turhauttavasta episodista oli kulunut jo melkein kolme tuntia. Olin ehtinyt käydä kaupassa, kaivaa kuoppaa tammentaimelle, roudata ihmisiä paikasta A paikkaan B ja palata mökille, kun sattumalta kävelin grillin ohi ja nostin kantta ja mitä siellä olikaan? Täydellinen hiillos, täydellinen lämpö! Pistin makkaran ritille, se onnistui!

Toisin sanoen homma menee niin, että jos haluan syödä grilliruokaa iltapäivällä kello yksi, on parasta tuikata tulet toosaan siinä viimeistään puoli yksitoista. Sitten vain kansi kiinni.

Mutta miksi ihmeessä missään ei tätä asiaa selitetä? Kun ostat Pertti-pihakeittiön, saat tarkat kokoamisohjeet. Kun ostat brikettipussin, kyljessä on monet ja seikkaperäiset varoitukset, mutta ei mitään siitä, miten briketit sytytetään, miten saa parhaan hiilloksen.  Grillauksen oletetaan olevan jotakin ihmiselle synnynnäistä ja ominaista hiljaista tietoa, joka meissä luonnostaan on. Vaan kun ei ole. Ainakaan minussa ei ole. Tai sitten olen täysi tampio; oikea, ainoa grillikehari.

Normaali

2 kommenttia artikkeliin ”Grillikehari

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s