Naisellisuudesta

Ihailen naisellisia naisia.

Heitä, joiden voimat eivät riitä avaamaan kirjekuorta saati ovea, ja jotka seisovat hentoina, mutta sujuvasti korkeilla koroillaan huojumatta. Itselläni oli korkeakorkoiset kengät viimeksi 1981, silloin muotia olivat korkeakorkoiset talvisaappaat. Niillä hoipuin yhden talven ja siihen se jäi. Minulle on tärkeää saada kengät jalkaan äkkiä ja pystyä astumaan pitkiä askelia nopeasti. Siihen tarkoitukseen varresta taitetut Nokian mustat Kontiot ovat parhaat, ainoat ja oikeat.

Joskus hotelliaamiaisella olen jäänyt tuijottamaan naisia, jotka syövät naisellisesti: hitaasti, pienin palasin, välillä syömisen unohtaen ja kaukaisuuteen katson. Itse mätän ruokaa naamaan innolla ja nopeasti tankaten niin kuin olisi jo kiire palata metsätöihin, raivaushommiin.

Mietin, onko naisellisuus geeneissä vai onko se opittua? Miksi toiset ovat barbeja, toiset amatsooneja tai mollamaijoja? Uskon että se on geeneissä. Minun geenit viittaavat Edelfeltin Kaskenraivaaja -tauluun: olen kestävää, vankkaa suomenhevoslaatua. Pidän savun tuoksusta, kulottaminen on favoriittiä, parhaimmillani olen tehokkaissa raivaushommissa, istutustyöt ja naiselliset näpertelyt eivät onnistu.

Kaskenraivaaja -taulussa on isomahainen tyttö, jolla on tummat silmänaluset.

Se olen minä.

Ei sille Louboutinin kengät sovi.

Niinpä ostin lyhytvartiset, kultaiset buutsit. Niillä lampsii nopeasti ja olo on kuin maailman omistajalla: ei mikään, ei kukaan pysäytä! Hengältään kymppitonnin stiflat.

 

 

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s