Luksuspäivä, osa II

Alkuvuodesta kirjoitin luksuspäivistä, joita vietin yhdessä sukulaislapsien (5 kpl) kanssa. Kunkin kanssa kaksin. Lapsi sai päättää, mitä tehdään. Hauskaa oli.

Tällä viikolla vietin jälleen luksuspäivää, mutta erilaista. Jotain  yhteistä näissä luksuspäivissä kuitenkin oli: lapset ja kuolevat osaavat elää ja nauttia hetkestä.

Ikäsherpa – nimimerkki Harava – meinaa kuolla. Paha tauti palannut, aikaa annettu, jäljellä oleva paalutettu. Niin kuin Eino Leino sen sanoi: ”Tie on tehty, vuori noustava – vapaus!

Vietimme Haravan kanssa aurinkoisen päivän Tervasaaressa. Kiipesimme puuhun juomaan viiniä. Se oli yhteinen haave, koska mummokortissa oli sellainen piiros, missä mummot istuivat iloisina puussa kippistelemässä. Kun aikaa on vähän, ei voi sanoa, sitten joskus, joskus on nyt! Kaikki, mitä on, on tässä ja nyt.

Joimme viiniä – villasukassa valkoviinikin pysyy viileänä – ja juttelimme elämästä, kuolemasta, nauroimme ja itkimme – enemmän nauroimme. Ei sitä osaa kuvailla, eikä ole tarpeellistakaan. Sellaista on lasten ja kuolevien seurassa, on vain hetki ja tunne.

Olen hirveän surullinen. Haravaa ei korvaa kukaan. Kiitos, Harava, taivaassa nähdään. Hommaa minulle ne siivet, kultaiset,  vesipisaroin tuunattuna! Ja salasana taivaaseen; se muistetaan!

 

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s