Lempijuoma

Pari vuotta sitten visiteerasin keskisuomalaisella paikkakunnalla, missä olen kasvanut ja elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni. Yövyin paikallisessa Rantasipi-hotellissa, mikä aikoinaan oli myös paikkakunnan ykkösmenomesta. Sen yökerhossa on erinäinen sumuinen perjantai-ilta vierähtänyt, siitä pitäen kun täytin 18.

Olipa mukava verestellä vanhoja muistoja. Tosin yökerho oli turvallisuussyistä suljettu. Se sijaitsi talon kellarikerroksessa, eikä sieltä ollut minkäänlaista varauloskäytävää. Mutta se ei 80-luvulla haitannut! Silloin ei myöskään käytetty turvavöitä, ei ollut lapsilla edes turvaistuimia, siellä keikkuivat takapenkillä miten taisivat, jyrkemissä mutkissa rojahtivat jalkatilaan. Elämä oli sillä tavoin vaarallisempaa silloin, mutta turvallisenpaa muuten. Oli vielä itä ja länsi, ei ollut pakolaisia, eikä ihmiskunta tuhoutumassa omaan paskaansa. Sillä tavoin oli lystinpää kuin nyt.

Yläkerran tanssiravintolassa oli nyt bingo. Jotain pysyvää sentään oli: yläkerran baarissa oli tismalleen sama baarimikko, Stigu, kuin edellisellä käynnillä 30-vuotta sitten. Ei ollut edes erityisemmin muuttunut. Tervehdin ja sanoin, että sinä olet tehnyt minulle monta Ruskeaa lehmää. Se oli lempidrinkkini muinoin. Baarimikko muisti minut oitis, tosin sitä hän ei enää muistanut, miten lempidrinkkini tehdään. Sanoin ettei väliä, olen siitä vähän kasvanut ulos. Mutta jos ketä nyt kiinnostaa tuo juoma tehdä, niin pitkään lasiin jäitä, loraus Kahlua ja reilusti maitoa. Maistuu ihan kaakaolta. Resepti löytyy myös Kahluan kyljestä, Brown cow.

Tämänhetkinen lempijuomani on Alpron Mantelikookosjuoma. Käsittämättömän hyvää ja vielä vähäkalorista. Miten ihmeessä siinä voi olla vähemmän kaloreita kuin rasvattomassa maidossa! Epäilen vahvasti että tässä on kyseessä samanlainen päästöhuijaus kuin Volkswagenilla Saksassa. Juon nyt tätä linnunmaitoa huolettomana kaloreista välittämättä, paisun niin että myös muut kun urheiluvaatteet pitää ostaa XXL-kaupasta ja sitten Alpro tulee kaapista häpeissään ja tunnustaa vääreistelleensä kaloritaulukkoa. Sanokaa sanoneen.

Stigulle kävi huonosti. Ei mennyt kuin puolisen vuotta jälleennäkemisestämme kun kuulin hänen kuolleen. Nyt siellä Rantasipissä ei sitten ole enää sitä viimeistäkään asiaa niin kuin ennen. Onneksi ehdin käydä. Niinhän ne karjalaisetkin käy muinaisilla kotikonnuillaan katsomassa, kun talon paikalla kasvaa metsää. Joskus on palattava sinne mistä on tullut ja todettava tosiasiat. Entiset pulkkamäet eivät ole ihan niin jyrkkiä ja pitkiä kuin mitä muistaa. Mutta silti ne olivat ne hauskimmat ja parhaimmat pulkkamäet ever!

 

Normaali

Yksi kommentti artikkeliin ”Lempijuoma

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s