Fifty shades of grey

Sadussa Prinsessa Ruususesta esiintyy haltijakolmikko, joista yksi on pukeutunut punaiseen, toinen siniseen ja kolmas vihreään asuun. Pukeutumistyylistä päätellen ilmeisen keski-ikäisiä naisia koko kolmikko. Samaistun heihin vahvasti. Minä olen harmaa haltija.

Jostain syystä jumitun asioihin, mihin milloinkin ja viime kesänä alkoi harmaa kauteni ihan vahingossa, kun ostin liian ison maalipurkin. Tarkoitus oli maalata vain vanha sivustavedettävä sohva. Maalia jäi ja sudin sitä sitten pitkin kesää kaikkialle. Uuden värin saivat mm. ankkuri, tuoli, sähkökaappi ja saviruukut. Seuraavaksi harmaa siirtyi vaatteisiin. Aloin ostamaan pelkästään harmaita vaatteita. Nyt minua ei erota varpusesta kuin koko.

Kaupassa silmäni zoomavat kaikkea harmaata. Ihan sama mitä. Viimeksi ostin harmaan paljettitopin. Kaiken lisäksi liian pienen. Oli pakko ostaa harmaa neule peittämään topin pienuutta.

Ostajana olen hamstraaja. Jos löydän mieleisen tuotteen, hamstraan sitä kuin Muumimamma hilloja kellariin peläten, että kyseinen tuote loppuu maailmasta, enkä voi käyttää loppuelämääni juuri sitä samaa. Toissa kesänä hamstrasin Arelan hihattomia a-linjaisia puuvillamekkoja, joissa on taskut kyljissä. Mukava ja helppo vaate, käy tarvittaessa myös yöpuvusta. Tilasin niitä verkkokaupasta eri väreissä, ja kun kesän loputtua alkoivat alennusmyynnit ostin lisää, etteivät vain ikinä vaatekaapistani lopu.

Tämän syksyn hamstrauskohde ovat olleet rintaliivit. Patrician alennusmyynnistä löysin -50% rekistä täydellisesti istuvat rintaliivit. Ja sellaisethan ovat maailman seitsemäs ihme. Eivät purista mistään, eikä rinta pompsahda pois kupista taloyhtiön jäteastian kantta nostaessa.

Name dopping: Olen etäistä sukua povipommi Pamela Andersonille, joka kylläkin on tuunauttanut rintojaan. Minä olen isorintainen luonnostaan, eivätkä mitkä tahansa pitsipaikat minulle rintaliiveistä käy.

Siispä ostin kokeeksi yhdet, totesin hyviksi ja menin hamstraamaan lisää. Nyt on kahdet beiget, yhdet mustat ja yhdet valkoiset. Onneksi loppuivat kaupasta, olisin saattanut ohikulkiessani ostaa vielä lisää, kun myyjä vielä mainitsi, että kyseessä on malli, jonka tuotanto lopetetaan. Eli ne sitten oikeasti loppuvat maailmasta, mutta eivät minun kaapistani – ainakaan vähään aikaan.

Jostakin luin siitä, että yksi syy Ruotsin hyvään taloustilanteeseen on se, että ruotsalaiset ostavat ruotsalaista, toisin kuin suomalaiset, jotka myös ostavat ruotsalaista. Olen päättänyt omissa ostovalinnoissani toimia toisin, suosia suomalaisia tuotteita. Eihän ne enää toki täällä ole tehty, mutta ei ruotsalaisiakaan tuotteita Ruotsissa tehdä. Siitä huolimatta tuotteiden suunnittelu, markkinointi ja myynti työllistää Suomessa ja tuo työtä Suomeen. Kaiken lisäksi ovat usein oikeasti hyviä ja vaatteet suomalaiseen kroppaan sopivia. Kerran menin Cannesissa vaatekauppaan. Myyjä torppasi minut jo ovella ja sanoi ettei heillä ole mitään minun kokoiselleni. Olen kokoa 40, mutta ranskalaisittain liian iso perhoseksi.

Sitä paitsi kun ostaa suomalaisia merkkejä Arelaa, Nansoa, Marimekkoa, Balmuiria, Andiataa, Patriciaa ja halpamerkeistä Lindexiä (Stockmann omistanut Lindexin vuodesta 2007) ostaminen ei tunnu yhtään tuhlaukselta, eikä aiheuta ostomorkkista, päin vastoin, tulee tunne että tässä ollaan tärkeällä asialla, auttamassa, yhteen hiileen puhaltamassa, pelastamassa Suomea taloustuholta. Ihan melkein sama tunne kuin rahaa Lastensairaalalle lahjoittaessa!

 

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s