Teitittelystä

Sitä ihminen ei unohda, kun ensi kertaa teititellään. Minulle se tapahtui joskus päälle kolmikymppisenä kampaajalla. Luulin kuulleeni väärin, siksi en korjannut puhuttelutapaa ja poikaparka joutui sitten teitittelemään koko hoidon ajan ja minä olin aivan yhtä vaivautunut. Sinne kampaajalle en enää palannut.

Enää teitittelyn kohteeksi joutuminen ei ole yhtä traumaattinen kokemus. Siitä on jopa oppinut nauttimaan. Sehän on arvostuksen ja kunnioituksen osoitus! Antaa palaa, teititelkää vain!

Muitakin rouvamaisia piirteitä olen itsessäni havainnut. Kävin Stockalla ostamassa keittiön ikkunoille tuijat. Ei meinannut millään löytyä kahta samankorkuista. Rouvamaisesti seisoin tumput suorina ja osoittelin tuijia ja myyjätyttöparka niitä sitten käskystäni esille nosteli. Täysin uusi piirre minussa! Aikaisemmin olisin kyllä itse niitä siirrellyt ja nostellut, mutta nyt tuntui hyvltä olla vaativan rouva-asiakkaan roolissa. En muista teititeltiinkö minua? Kyllä varmaankin, Stockalla sentään. Taidankin jo olla niin sinut teitittelyn kanssa että en sitä edes huomaa!

Vielä ei sentään ole nuoriso istumapaikkaa ratikassa tarjonnut. Sitä odotellessa.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s