Mutta mikä on klemmari?

Minä olen unohtanut mm.

– kahden entisen poikakaverin nimet. Voi olla että useammankin, jos olen unohtanut koko persoonan, mutta näistä kahdesta on olemassa todistusaineistoa. Toiselta olen saanut kaulakorun ja toisesta on valokuva.

– mihin olen menossa ja mitä olen tekemässä. Onneksi tähän asti nämä ovat aina tapahtuneet kotona. ”Mitäs minä nyt tänne keittiöön oikein tulinkaan hakemaan?”

– kännykän housun taskuun. Housut menivät pesukoneeseen.

– mökkisaunan avaimen jonnekin. Ei ole vieläkään löytynyt. Olisiko roskiin mennyt? Soitin lukkosepälle. Oven avaaminen maksaisi 350€. Sanoin että mieluummin rakennan uuden saunan.

– lempiruokani. Tämä on uusinta uutta ja hämmentävintä. Kerroin veljelleni että olen löytänyt uuden lempiruuan, munakoiso-tomaatti-mozzarellavuuan. Veli sanoi saaneensa minulta ko reseptin jo vuosia sitten ja elämöineeni siitä jo silloin. Törmäsin respeptiin pari viikkoa sitten naistenlehdessä, kokeilin ja ihastuin ikihyvin. Yhtään en muistanut ennen tehneeni. Jotakin tuttua siinä tosin oli.

Tästä tulikin mieleeni entisen työkaverini isä, joka sairasti Alzheimeria ja oli unohtanut olevansa alkoholisti. Ei enää Alkoa muistanut. Näin oli toinen sairaus parantanut ensimmäisestä.

Äiti-vainaa oli myös huonomuistinen. Sukuvika siis. Hän kirjoitteli muistinvirkistykseksi post-it lappuja. Kerran löysin kaapin ovesta lapun, missä luki:
”Glemmari? Clemmari? Klemmari” Mutta mikä on klemmari?”

Ehkä minäkin nyt lopetan postauksen ja siirryn post-it-lappuihin.

Normaali